STRIDE LA VAMPA – aaria oopperasta Il Trovatore

Verdin aarian STRIDE LA VAMPA verkko-oopperaopas

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuuntele upeita YouTube-videoita kuuluisasta aariasta “Stride la vampa”.

Jos haluat kuulla lisää oopperasta Il Trovatore, klikkaa linkkiä oopperan muotokuvaan

Aria – tiivistelmä ja taustaa

Synopsis: Mustalaisleirissä vuoristossa. Azucena istuu leirinuotion äärellä ja hänen ajatuksensa lipuvat roviolle, jossa hänen äitinsä joutui kuolemaan. Azucena on yhä pakkomielteinen tavoitteensa kostaa äitinsä.

Background:  Azucena on Trovatoren keskeinen rooli. Hänen mielialansa ja sisäinen draamansa vaihtelevat jatkuvasti, libretto antaa hänelle traagisia ja koskettavia kohtauksia: hän on sekä rakastava äiti että kostonhalun syömä nainen. Verdi kuvaa nämä olosuhteet loistavasti, joten roolin vaatimukset ovat huomattavat. Esimerkiksi “Stride la vampa” -kappaleessa hänen on hallittava suuret belcanto-taidot, koristeluineen erityisesti loppuosassa.

Azucena laulaa tämän aarian roihuavan ja välkkyvän tulen hohtavassa valossa. Tämän aarian suurin haaste on luoda tämä tunnelma, jonka hulluus kasvaa aarian edetessä. Aaria on laulettava kuin hallusinaatio. Tempoa on pidettävä yllä, jotta aarian maaninen puoli korostuu. Azucenan tunnelmaa leimaa hänen tunteidensa katkeruus. Hänen muistonsa “urli di gioia” ja “cinta di sgherri” (ilonhuudot; tappajien ympäröimänä) heitetään ulos vihan ravistelemina. Tulen ropina ja välkyntä piirtyvät orkesterin säestyksessä pistemäisillä rytmeillä, jotka laulaja ottaa käyttöönsä ja jotka kulkevat läpi koko aarian. “Sinistra splende sui volti orribili” (Pahuus loistaa kauheille kasvoille) -osassa hänen äänensä värisee. Aaria saavuttaa ensimmäisen osan huipennuksen kappaleessa “La tetra fiamma che s’alza al ciel” (synkkä liekki, joka nousee taivaalle).
Toisen osan musiikki on yhtä lailla sovitettu. Nyt hänen äitinsä ilmestyy hänen mielensä eteen paalun eteen, ja onttoon pianoon laulettu “Grido feroce di morte levasi” (Kuoleman hurja huuto nousee) saa veren jäätymään suonissa. Viimeiseen pitkään värinään (pitkään trilleriin) Azucenan aaria päättyy.

Aria – Stride la vampa -teoksen teksti

Stride la vampa!
La folla indomita corre a quel fuoco…
lieta in sembianza;
urli di gioia intorno echeggiano:
cinta di sgherri donna s’ avanza!

Sinistra splende sui volti orribili
la tetra fiamma che s’alza al ciel!

Stride la vampa!
giunge la vittima nerovestita,
discinta e scalza!
Grido feroce di morte levasi;
l’ eco il ripete di balza in balza!
Sinistra splende sui volti orribili
la tetra fiamma che s’alza al ciel!

Tuli roihuaa!
Levoton väkijoukko
juoksee tuleen
iloisilla kasvoilla;
riemunhuudot
kaikuvat ympärillä;
tappajien ympäröimänä
nainen tuodaan esiin!
Pahuus loistaa
hirvittävillä kasvoilla
synkän liekin vieressä
joka nousee taivaalle!
Tuli pauhaa!
Uhri saapuu
mustiin pukeutuneena,
sekaisin, paljain jaloin!
Hurja huuto
kuoleman huuto nousee;
kaiku toistuu
kukkulalta kukkulalle!
Pahuus loistaa
hirvittävillä kasvoilla
synkän liekin vieressä
joka nousee taivaalle!

Kirjoitettu “dramaattiselle mezzosopraanolle”

Azucenan rooli on kirjoitettu dramaattiselle mezzosopraanolle. Dramaturgisella mezzosopraanolla on oltava voimakas ja täyteläinen ääni. Vaatimus laulun luovuudesta on suuri, minkä vuoksi nämä roolit annetaan yleensä äänellisesti kypsille ja kokeneille laulajille. Rooli vaatii laulajalta suurta joustavuutta ja kestävyyttä.

STRIDE LA VAMPAn kuuluisat tulkinnat

Levyhistoriassa on ollut monia merkittäviä Azuenoita, kuten Giulietta Simionato, Fedora Barbieri, Marilyn Horne tai Fiorenza Cossotto.

Fiorenza Cossotto esittää loistavaa mutta melko etäännyttävää Azucenaa.

Stride la vampa – Cossotto

Fedora Barbieri esittelee meille vangitsevan/dramaattisen Azuenan.

Stride la vampa – Barbieri

Monet ovat todistaneet Marylin Hornelle, että hänen tekniikkaansa tuskin kukaan 1900-luvun laulaja on ylittänyt. Äänen vaihteluväli, säännöllisyys ja ketteryys olivat lähes vertaansa vailla. Niinpä hän juhli suurimpia menestyksiään erityisesti Rossinin koloratuuripainotteisessa tyylilajissa.

Stride la vampa – Horne

Viimeisenä tulkintana kuulet Giulieta Simionaton, jonka ääni on kirkkaampi kuin edellisissä tulkinnoissa. Hän oli yksi niistä laulajista, joiden lavan taika oli suurempi kuin mitä voimme kuulla äänitteellä nykyään. Hän juhli suuria voittoja 50-luvulla, muun muassa tällä roolilla Salzburgissa.

Stride la vampa – Simonato

Täällä voit katsoa MET:n TV-tuotantoa.

Stride la vampa

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas aariaan “Stride la vampa” oopperasta Il trovatore.