DI QUELLA PIRA – aaria oopperasta Il Trovatore.

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuule upeita YouTube-videoita kuuluisasta aariasta “DI QUELLA PIRA”.

Jos haluat kuulla lisää oopperasta Il Trovatore, klikkaa linkkiä oopperan muotokuvaan

Aria – tiivistelmä ja taustaa

 
Synopsis: Luna hyökkää Manricon linnoitukseen. Manrico puolustaa sitä johtajana. Manrico vannoo Leonoralle ikuista uskoa kuolemaan asti. Manricolla on täysi syy olla raivoissaan: hänen äitinsä Azucena on joutunut Conte di Lunan vangiksi ja panttivangiksi. Luna uhkaa häntä kuolemalla roviolla. Manrico haluaa vapauttaa Azuenan ja hyvästellä Leonoran.< /blockquote>
 

Aaria “di quella pira” muodostaa yhdessä aarian “ah si ben mio” kanssa “scena ed aria”. Tämä on “Rossinin” Belcanton aikakauden sävellyskäytäntö. Se kuvaa hyvin kaavamaisesti aarioiden sarjan. Järjestys oli seuraava: resitatiivi (tempo d’attacco), hidas aaria (Cavatina, “Ah si ben mio”), resitatiivi (tempo di mezzo), nopea aaria (Cabaletta, “di quella pira” ).

Tämä aaria on tenoreiden koetinkivi. Musiikki on mukaansatempaavaa: se alkaa Allegro-äänellä, jota tehostetaan viisi kertaa musiikillisilla efekteillä. Ensin tenorin on lisättävä äänenvoimakkuutta (Verdi kirjoittaa “con tutta forza” sanassa “Col sangue vostro”), keskellä tempoa lisätään (“piu vivo” sanassa “morir”), seuraavaksi kuoro astuu mukaan, sitten tenori liittyy ja lopussa tenori laulaa korkeimman nuotin. Tämä dramaturgia saa aikaan kuulijassa ekstaattisen vaikutuksen.

Tämän tyylillisen elementin lisäksi aariassa on kaksi muuta ominaispiirrettä. Toinen on kuudestoistaosanuottien nelisävelelementti:

Tenorin on laulettava tämä elementti jokaisessa säkeistössä, mikä tarkoittaa vähintään kolmetoista toistoa. Tämän luvun on tarkoitus symboloida tulen syttymistä “tuon hirvittävän pyron liekit, jotka syttyivät ja kuluttivat koko olemukseni”). Sen on tarkoitus antaa pyron palamisen kulkea kuulijan mielen edessä. Tämä elementti on tehty puolisävelväleistä, eikä sitä ole helppo laulaa Allegrossa.

Orkesterin säestyksessä on silmiinpistävää eteenpäin suuntautumista, ja rytmi muistuttaa poloneesia. Se symboloi taistelua, joka käydään, ja sitä vahvistaa sisääntuleva soturikuoro.

Aarian toinen tunnusomainen piirre on kuuluisa korkea C lopussa. Mielenkiintoista on, että Verdi ei säveltänyt korkeaa C:tä tähän kohtaan. Yksi oopperan ensimmäisistä tenoreista pyysi kuitenkin nimenomaan Verdiltä lupaa. Verdi antoi nimenomaan luvan, edellyttäen, että C lauletaan kauniisti. Niinpä tämä konventio on vallinnut, ja useimmat kuulijat tuntevat aarian juuri näin, joten alkuperäisen partituurin noudattaminen aiheuttaisi yleisössä ärtymystä, ellei jopa pettymystä. Jopa Toscanini, joka kielsi kaikki laulajien 1800-luvulla ottamat vapaudet, hyväksyi sopimuksen.

Vuonna 2000, kun juhlittiin Verdin kuoleman 100-vuotispäivää Milanon oopperatalossa “la scala”, Riccardo Muti määräsi tenorin laulamaan tämän aarian alkuperäisessä versiossa, ilman korkeaa C:tä. Aarian jälkeen kuului buuausten ryöppy, ja tuloksena oli teatteriskandaali, joka liikutti lehdistöä ja mieliä päiväkausia.

Aria – teksti DI QUELLA PIRA

 
Di quella pira l’orrendo foco

Tutte le fibre m’arse avvampo…

Empi spegnetela, o ch’io tra poco

Col sangue vostro la spegner?…

Era gia figlio prima d’amarti…

Non puo frenarmi il tuo martir.

Madre infelice, corro a salvarti,

O teco almeno corro a morir!< /blockquote>
 

Vocal Fach “Spinto Tenor”

Manricon rooli on kirjoitettu spinto tenorille (italialainen) tai nuorelle sankariteenorille (saksalainen). Ääni on vahva ja maskuliininen. Siinä on metallista kirkkautta korkeissa äänissä. Se kiehtoo vaivattomalla voimallaan korkeammissa tessituurissa ja on edelleen ketterä. Korkeassa rekisterissä Spinto Tenor voi innostaa yleisöä huippusävelillä.

Kuuluisat tulkinnat DI QUELLA PIRAsta

Jussi Björling on tenori, jolla on eniten Trovatore-äänityksiä. Hän on tehnyt yhteensä kuusi levytystä tästä oopperasta. Tähän artikkeliin valitsin vuoden 1952 tallenteen. Äänityspäivänä hän kirjoitti vaimolleen: “En ole koskaan laulanut di quella piraa niin hyvin kuin tänään”.

Björlingin melankolinen sävy on täydessä kukoistuksessa kohdassa “Era gia figlio prima d’amarti Non puo frenarmi il tuo martir” (Piinauksesi ei pysäytä minua Onneton äiti, juoksen pelastamaan sinua).

Myös hänen korkea C:nsä on poikkeuksellinen. Hänen vaivaton hyökkäyksensä korkeaan C:hen on edelleen vertaansa vailla.

Di quella pira (1) – Björling

Trovatore oli yksi Franco Corellin tärkeimmistä rooleista. Vain harvat pystyvät pysymään italialaisen äänenkannattajan vauhdissa.

Di quella pira (2) – Corelli

Enrico Caruso laulaa vuoden 1906 levytyksessään kuudestoistaosanuottien nelisävelet tarkasti ja hieman hitaammin kuin muut tenorit. Aaria on kuitenkin transponoitu puoli säveltä alaspäin, eikä se pääty C:hen vaan B:hen. Carusolla oli baritonivärinen ääni. Vaikka hän saavutti korkean C:n, hän myös vältteli sitä toisinaan, kun se ei ollut sopivaa. Hän jakaa tämän tavan muiden tenorien kanssa. (del Monaco, Domingo, Carreras, Tucker, Gigli, Pertile…).

Huomaa Caruson kuuluisa nyyhkytys “madre felicessä”, jolla hän “teki martialisesta tenorifanfaarista ilmeikkään kappaleen” (Kesting).

Di quella pira (3) – Caruso

Kaunis Pavarottin äänitys vuodelta 1968. Hän laulaa upeasti korkeaa C:tä. Myöhempinä vuosina hänkin valitsi toisinaan Bb:n.

Di quella pira (4) – Pavarotti

Anton Honeggerin blogin kommentin vinkistä löydät Franco Bonisollin loistavan version. En tuntenut versiota. Hieno löytö: todellinen korkean C:n ritari !

Di quella pira (5) – Bonisolli

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas oopperan Il trovatore aariaan “di quella pira”.