Oopperaopas FIDELIO
Tuskin mikään muu teos työllisti Beethovenia yhtä sitkeästi kuin hänen ainoa oopperansa. Vasta kolmannen version myötä se saavutti lopullisen versionsa. Beethoven loi kohtauksia, jotka jäivät oopperan historiaan ja koskettavat meitä voimallaan ja totuudellisuudellaan vielä tänäkin päivänä.
Sisältö
♪ Synopsis
♪ Act II
Tallennussuositus
Highlights
♪ Mir on niin ihmeellinen (Quartett)
♪ Abscheulicher … Komm Hoffnung (Leonorenarie) (Leonorenarie)
♪ O welche Lust (Gefangenenchor) (Gefangenenchor)
♪ Euch werde Lohn in besseren Welten
♪ Wer ein holdes Weib errungen
Ensi-ilta
Wien, 1804
Libretto
Joseph Sonnleithnerin (1. versio) ja Georg Friedrich Treitschken (2. versio) teos, joka perustuu Jean-Nicolas Bouillyn draamaan Léonore.
Pääroolit
Don Pizarro, valtion vankilan johtaja (baritoni) - Florestan, poliittinen vanki ja Don Pizarron vastustaja (tenori) - Leonore, hänen vaimonsa (sopraano) - Rocco, Vanginvartija (basso) - Marzelline, Roccon tytär (sopraano)
Levytyssuositus
EMI:n Christa Ludwigin, Jon Vickersin ja Gottlob Frickin johdolla Otto Klempererin ja Philharmonia-kuoron ja -orkesterin kanssa.
FIDELIOn roolit ja synopsis
Kommentti
Libretto
Virtuoosimaisen pianistin uran jälkeen Beethoven pystyi yhä enemmän profiloitumaan laajempien muotojen säveltäjänä. Eroican ja erityisesti balettimusiikin “Prometheuksen olennot” myötä Beethoven osoitti myös potentiaalinsa dramaturgina. Vuonna 1804 “Theater an der Wien” tilasi häneltä ensimmäisen oopperansa. Beethoven, joka oli jo työstämässä oopperakatkelmaa “Vesta”, jätti sen lojumaan, sillä hän syttyi uuteen aiheeseen. Se perustui tositapahtumaan mieheksi naamioituneesta naisesta, joka vapautti miehensä jakobiinivankilasta. Tapahtuman todistanut tuomari Bouilly kehitti siitä tarinan, joka siirrettiin Espanjaan. Teatteriohjaaja ja kirjailija Sonnenleithner käänsi ranskalaisen libreton saksaksi, ja Beethoven ryhtyi työhön.
Vapaus
Beethoven puolusti kiihkeästi Ranskan vallankumouksen ihanteita, vaikka hän halveksi sen päähenkilöä Napoleonia (ks. hänen oopperansa “Eroica”). Beethoven ihaili Luigi Cherubinia ja hänen pelastusvene-oopperoitaan, joten oli ilmeistä, että Beethoven suhtautui myönteisesti “pelastusoopperan” teemaan vallankumouksellisten vapauden ja veljeyden ihanteiden hengessä. Sorruksesta vapautumisen ja ihmisyyden voiton teema nousee oopperan Fidelio ytimeksi. Kuten yhdeksännessä sinfoniassaan, Beethoven asetti Fideliossa musiikillisen monumentin vapaudelle.
Beethovenin taistelu musiikkidraaman puolesta
Beethovenin Fideliossa tunnistamme kaksi selvästi erilaista osaa. Ensimmäinen kolmannes on singspielin kaltainen kevytmielinen ja tuo mieleen suositun Taikahuilun. Don Pizarron ilmestyessä musiikin sävy muuttuu äkillisesti ja muuttuu draamaksi. Muodollisesti Fidelio on singspieli, jossa on puhuttuja dialogeja ja suljettuja numeroita, mutta Wagner kutsui Beethovenia “saksalaisen musiikkidraaman isäksi” Fidelionsa vuoksi, jonka keskeisenä ajatuksena on asettaa ilmaisu suuren idean palvelukseen eikä niinkään esteettisesti. Tämän vastaväitteen tyydyttämiseksi Beethoven kamppaili teoksen kanssa pitkään. Kolme oopperaversiota ja neljä erilaista alkusoittoa todistavat tästä. Robert Schumann kiteytti eron Beethovenin kuuluisan aikalaisen Rossinin kanssa toteamalla, että Beethoven kirjoitti neljä alkusoittoa yhteen oopperaan ja Rossini yhden alkusoiton neljään oopperaan. Beethovenin vaikeudet perustuivat kahteen asiaan: toisaalta hän ei ollut kokenut oopperasäveltäjä ja toisaalta hän ei tehnyt kompromisseja vaatimuksessaan säveltää lauluosuudet instrumentaalisesti. Hänellä ei ole laululinja etualalla, vaan hän ajattelee ääntä instrumentaalisesti. Tämä käy vaikuttavasti ilmi ensimmäisen osan kvartetissa, jonka äänet on kirjoitettu jousikvartetin hengessä. Kahta osaa, Florestania ja Leonorea, pidettiin kantaesityksen aikaan laulamattomina. Beethovenin periaatteesta asettaa ilmaisu tulkitsijan mahdollisuuksien yläpuolelle on tunnettu anekdootti. Erään harjoituksen aikana jousisolisti ei pystynyt soittamaan jotakin kohtaa kunnolla. Soittaja valitti vaikeuksista. Beethoven huusi hänelle: “Mitä minä välitän hänen surkeasta viulustaan?”.
Ensi-ilta ja arvostelu
Viikkoa ennen ensi-iltaa Napoleonin joukot marssivat Wieniin. Kohun vuoksi “Theater an der Wien” oli esitysiltana huonosti vierailtu. Suurin osa kävijöistä oli ranskalaisia sotilaita, jotka eivät ymmärtäneet saksankielisiä tekstejä eivätkä osanneet tehdä paljonkaan mitään oopperan sanomalle. Taputukset olivat enemmän kuin niukat, ja lopputulos oli tuskallinen epäonnistuminen. Vain kolmen esityksen jälkeen ooppera peruttiin. Beethovenin ystävä Breuning tuki häntä uudistuksessa, jonka tulos esitettiin neljä kuukautta myöhemmin. Aikapulan vuoksi leikkaukset olivat hektisiä, minkä seurauksena myös toinen versio floppasi. Vaikka teosta lyhennettiin huomattavasti, sille annettiin uusi nimi (Leonore) ja uusi alkusoitto, dramaattiset heikkoudet säilyivät. Hermostuneena Beethoven lukitsi teoksen laatikkoon. Kahdeksan vuotta myöhemmin ystävät kehottivat Beethovenia esittämään teoksen uudelleen. Beethoven oli siihen halukas, mutta hän suunnitteli perusteellista tarkistusta, joka johti lopulliseen versioon. Treitschke tarkisti libreton tätä varten. Menestys saapui nyt. Seuraavina vuosina sopraano Wilhelmine Schröder-Devrient vaikutti merkittävästi teoksen levittämiseen Leonoren ruumiillistamisellaan. Richard Wagner näki hänet Dresdenin esityksessä 16-vuotiaana vuonna 1829 ja kuvaili hänen roolihahmonsa ruumiillistumista laukaisijaksi muusikon uralle.
FIDELIO I näytös
Ouverture
Beethoven kirjoitti neljä erilaista ouvertuuraa. Ensimmäistä ei koskaan soitettu hänen elinaikanaan, hän ei ollut siihen koskaan tyytyväinen. Beethoven kirjoitti uuden ouvertuuran jokaista kolmea versiota varten. Vuoden 1814 versio, E-duurin ouvertuuri, on päässyt vallitsevaksi:
Fidelio Ouvertüre – Klemperer / Philharmonia.
Synopsis: Sevillan valtion vankilassa. Vanginvartija Rocco asuu tyttärensä Marzellinen kanssa virka-asunnossa. Roccon ovimies Joaquino on rakastunut Marzellineen, mutta tämä ei kuuntele nuorta miestä.
Jo ensimmäisissä tahdeissa aistii, että orkesterilla on tässä teoksessa johtava rooli. Italialaisiin teoksiin verrattuna sillä on näyttelevien henkilöiden itsenäinen keskustelukumppanin rooli; monet teemat kuullaan ensin orkesterissa. Orkesteri kommunikoi kontrapunktisesti laulajien kanssa sen sijaan, että se olisi pelkkä harmoninen säestys. Parivaljakko Marzelline/Joaquino muistuttaa Mozartin parivaljakkoa Masetto/Zerlina, jossa on melko rajoittuneen miehen ja itsevarman naisen kokoonpano. Joaquino jääkin ainoaksi hahmoksi, jolle Beethoven ei anna aariaa.
Jetzt Schätzchen – Unger /Hallstein / Klemperer
Marzelline on rakastunut Fidelioon
Synopsis: Hän ajattelee lakkaamatta Fideliota, isänsä uutta avustajaa.
Aaria alkaa kaipaavalla mollilla, jota puhaltimet ilmaisuvoimaisesti koristelevat, ja vaihtuu pian duuriin.
O wär ich mit dir vereint – Popp
Kvartetti “Mir ist niin ihmeellinen”
Synopsis: Fidelio on itse asiassa Leonore, Florestanin vaimo, joka on ollut poliittisena vankina tässä vankilassa kaksi vuotta. Hän oli palkannut itsensä tyrmään apulaiseksi vapauttaakseen miehensä. Joaquino on mustasukkainen, mutta Marcellinen isä pitää kyvykkäästä apulaisesta.
Ilman Leonoren sisääntuloariaa dialogi sulautuu upeaan kvartettiin “Mir ist so wunderbar”, joka voidaan perustellusti lukea oopperakirjallisuuden suuriin kvartetteihin. Se valloittaa paitsi upealla musiikillaan, se koskettaa myös siksi, että Beethoven kirjoitti kullekin oman melodian, joka alleviivaa näyttelevien henkilöiden erilaisia tunteita; Leonore murehtii vangittua miestään, Marzelline laulaa rakkaudesta Fideliota kohtaan, Joaquino valittaa Marzellinen rakkauden menettämistä ja isä liikuttuu ilosta Fidelion ja Marzellinen tulevasta avioliitosta. Hienovaraisen orkesterin säestämänä laulajat virittäytyvät kaanonimaisesti, ja teoksesta tulee täydellinen kamarimusiikkikvartetti.
Voit kuulla tämän kohdan kahdella eri ääniyhdistelmällä.
Furtwänglerin kanssa vuonna 1953 tehdyn live-tallenteen versio on yksi Fidelion suurista äänityksistä. Tunnettu saksalainen kriitikko Joachim Kaiser kommentoi: “Jos kuuntelee Wilhelm Furtwänglerin vuoden 1953 Fidelio-tallennusta ja kuulee ensimmäisen näytöksen kvartetin, vankien kuoron sammumisen, Leonoren ja Roccon dueton, toisen näytöksen törkeän alun ja toisen näytöksen murskaavan dramaattisen kvartetin, silloin ymmärtää, mitä suuruus on”. (“Kaiser, 100 musiikin mestariteosta”).
Mir on niin ihmeellinen (1) – Jurinac / Mödl / Frick / Schock / Furtwängler
Ja toinen upea tulkinta Bernsteinin äänitteestä
Mir on niin ihmeellinen (2) – Janowitz / Kollo / Popp / Dallapozza
Synopsis: Roccolle vauraus on avio-onnellisuuden perusta…
Tässä kohtaa on klassinen singspieliaaria. Tiedämme, että Beethoven opiskeli Mozartin Taikahuilua, eikö tämä aaria tuo mieleen Papagenon? Tämä kappale jätetään joskus pois ja sitä syytetään liian kevyeksi. Väärin, sillä kappale auttaa dramaattisesti näyttämään vanginvartijan muuttumisen opportunistisesta pikkuporvarillisesta virkamiehestä vastuuntuntoiseksi ihmiseksi, joka kieltäytyy Pizarron tappokäskystä.
Hat man nicht auch Gold beineben – Pape
Synopsis: Rocco antaa Fideliolle luvan tulla mukaansa vankilan korkean turvallisuuden osastolle, jossa Leonore uskoo miehensä olevan.
Gut Söhnchen gut – Norman / Moll / Coburn
Pizarron ulkonäkö
Synopsis: Pizarro, valtion vankilan johtaja, on Florestanin poliittinen vihollinen ja hän on omasta aloitteestaan lukinnut tämän vankilan korkean turvallisuuden alueelle. Hän joutuu paniikkiin, koska ministeri on ilmoittanut tarkastuksesta, joka paljastaisi laittomasti vangitun Florestanin. Hän päättää, että Florestanin on kuoltava.
Pizarron ilmestyessä musiikki vaihtuu äkillisesti. Dramaattisesta soinnusta alkava orkesteri muuttuu raivoksi, joka säestää kuvernöörin villejä huutoja. Onko sattumaa, että Beethoven sävelsi Pizarron raivon samaan sävellajiin kuin Mozart sävelsi “Yön kuningattaren” raivon?
Ha welch ein Augenblick – Berry
Synopsis: Hän käskee Roccoa tappamaan vangin. Mutta vanginvartija kieltäytyy. Pizarro määrää Roccon kaivamaan haudan, hän suorittaa murhan itse.
Jetzt, alter hat es Eile – Berry / Greindl
“Abscheulicher!…. Komm, Hoffnung” Christa Ludwigin ja Lotte Lehmannin kanssa
Synopsis: Leonore kuuli keskustelun ja hänen on nyt kiirehdittävä.
Leonoren suuri aaria koostuu kolmesta osasta: Recitatiivi, Cavatina, Cabaletta. Tässä muodossa kuvataan Leonoren perustunteita – närkästystä, toivoa, hurmosta. Beethovenin siihen säveltämä musiikki purkaa ilmaisuvoimaa järkyttävän ja samalla koskettavan ilmaisunsa kautta. Se on laulajalta seitsemän minuutin parforce-esitys, joka vaatii sekä korkeinta dramaattista ilmaisuvoimaa että intiimeintä lyyrisyyttä.
Kuulemme ensin Lotte Lehmannin. Walter Legge, vuosisadan tuottaja, kuvailee hänen Leonoren esitystään paitsi hänen uransa suurimmaksi saavutukseksi. Kukaan muu laulaja ei ole enää saavuttanut Lehmannia tässä roolissa.
Abscheulicher!… Komm, Hoffnung (1) – Lehmann
Mitä Christa Ludwig sanoi tulkinnastaan: “En voinut laulaa Fideliota kovin dramaattisesti, mutta esitin heikkoa naista, joka yrittää pelastaa miehensä”. Christa Ludwigille tämä rooli oli suuri haaste. Hän ei ollut hyvin dramaattinen sopraano. Hän tunnusti haastattelussa Leonoren-aariasta: “Aarian lopussa olin aina iloinen, kun olin saavuttanut sen sävyn, tämän korkean B:n. Jokaisen “Fidelio”-esityksen jälkeen olin käheä. Minulta kesti aina kolme päivää käyttää ääntäni uudelleen.”
Abscheulicher!… Komm, Hoffnung (2) – Ludwig
Vankikuoro
Synopsis: Florestanin näkemisen toivossa hän päästää vangit kävelylle sisäpihalle. Hän ei kuitenkaan löydä häntä.
Vankien kuorossa kuullaan jo pastoraalin idylli, jonka Beethoven säveltää vasta kaksi vuotta myöhemmin. On neronleimaus, että Beethoven sävelsi Vankien toivon näin intiimiin musiikkiin. Ei ihme, että Verdi tunsi neljäkymmentä vuotta myöhemmin inspiraatiota säveltää toisen kuuluisan vankikuoron.
O welche Lust (Gefangenenchor) – Bernstein
Synopsis: Vangit viedään takaisin selleihinsä.
Leb wohl du warmes Sonnenlicht
FIDELIO II näytös
vaikea tenoriosuus
Synopsis: Florestan istuu tyrmässä kurjissa oloissa. Hän haaveilee Leonoresta, joka lunastaa hänet enkelinä.
Kohtaus tyrmässä alkaa synkällä johdannolla ja dramaattisilla soinnuilla. Florestanin esitys “Gott welch dunkel hier” on yksi tenorien haastavimmista osista. Tyrmässä hän laulaa totuuden rakkaudesta ja hallusinoi Leonoren vapauden enkelinä. Partituurin mukaan Florestanin on ylistettävä enkeliä aarian toisessa osassa “hulluuden rajamailla olevalla innostuksella, mutta kuitenkin rauhallisesti”.
Puhukoon Jonas Kaufmann, kuuluisa saksalainen tenori: “Florestanin rooli on lyhyt, mutta toisen näytöksen suuren kohtauksen vuoksi se on yksi vaativimmista rooleista Fachissani. Moni tenori on missannut tiensä herkkään loppuosaan. Tässä ei kuulu fyysinen rappeutuminen, vaan epätoivoisen miehen mielentila, hänen ekstaattinen visionsa pelastuksesta ja vapautuksesta. Samoin tämän kohtauksen ensimmäinen ääni, tyhjästä tuleva, yhä voimakkaammaksi ja kiireellisemmäksi muuttuva “Jumala”, piinatun sielun huuto, on se, joka vaatii suurinta vokaaliteknistä hallintaa. En tiedä, kuinka monta kertaa olen työstänyt tätä crescendoa.” Kuuntele Jonas Kaufmannia.
Gott welch dunkel hier (1) – Kaufmann / Welser-Möst
Jon Vickers toisessa tulkinnassa
Gott welch dunkel hier (2) – Vickers / Klemperer
]
Synopsis: Rocco ottaa Fideliota puolelleen ja selittää hänelle Pizarron tehtävän. He kaksi astuvat Florestanin selliin. Kun Rocco avaa sellin lukituksen, Leonore tunnistaa miehensä ja on syvästi liikuttunut. Florestan ei tunnista häntä ja on kiitollinen leipäpalasta, jonka Leonore ojentaa hänelle.
Jon Vickersin lisäksi Christa Ludwig on onnistunut tekemään Klempererin kanssa tehdyssä levytyksessä upean Leonoren. Fischer “große Stimmen” -teoksessa: “Mutta hänen Leonorensa oli myös ainutlaatuinen, toistamaton kohokohta. Christa Ludwig oli 33-vuotias, laulutaitojensa huipulla, mikään ei tuntunut hänestä saavuttamattomalta, ja jokainen, joka tuntee tämän levytyksen, vahvistaa, että Lotte Lehmannin päivien jälkeen ei ole ollut tämän valtavan roolin tulkkia, joka olisi kyennyt välittämään Beethovenin kiihkeän inhimillisyyden kuulijalle näin kaunistelemattomasti ja suoraan”.
Euch werde Lohn in besseren Welten – Klemperer / Vickers / Ludwig
Kahdella dramaattisella käänteellä varustettu välienselvittely
Synopsis: Leonore ja Rocco kaivavat hautaa. Kun se on valmis, Rocco soittaa Pizarrolle. Hän ilmestyy ase kädessään tappamaan Florestania. Leonore heittäytyy väliin pistooli kädessään valmiina tappamaan kuvernöörin. Pasuuna soi ja ilmoittaa ministerin saapumisesta. Pizarro on hävinnyt ja pakenee.
Tämä kohtaus on valtavan dramaattinen. Kun Leonore puuttuu tilanteeseen, draama kiihtyy vielä kerran. Orkesteri piiskaa laulajia, ja kirskuvalla huudolla kuulemme Leonoren “Tapa ensin hänen vaimonsa!”. Leonoren paljastuminen on suuri “Colpa di scena”. Kun molemmat osoittavat aseensa toisiaan kohti, hurmio kasvaa vielä kerran, kunnes fanfaarin soidessa ja siten ilmoittaessa ministerin saapumisesta tapahtuu toinen “Colpa di scena” ja kohtaus saa uuden käänteen. Kohtaus, joka etsii vastinettaan oopperakirjallisuudesta!
Er sterbe! – Ludwig / Berry / Greindl
Duetto “O namenlose Freude”
Synopsis: Florestan tunnistaa Leonoren ja he lankeavat toistensa syliin.
Beethoven kirjoitti dueton, joka värähtelee läheisyyden ja ekstaasin välillä.
Kuuntele tämä kohta Martha Mödlin ja Wolfgang Windgassenin kanssa mainitusta 53-äänitteestä Furtwänglerin kanssa.
O namenlose Freude (1) – Furtwängler / Mödl / Windgassen.
Toinen versio on myös kuulemisen arvoinen:
O namenlose Freude (2) – Vickers / Ludwig / Klemperer.
Gustav Mahler aloitti käytännön lisätä Leonore-ouvertuurin numero 3 välisoittona tähän kohtaan.
Loppukuoro puolisorakkaudelle
Synopsis: Ministeri myöntää vapauden poliittisille vangeille.
Viimeinen kertosäe, Laulu puolisoiden rakkaudesta, viittaa jo 9. sinfonian kuoroon. Tästä teoksesta huokuu oopperan historiassa ainutlaatuinen hypnoottinen voima.
Wer ein holdes Weib errungen – Ludwig/King / Klemperer
Tallennussuositus
EMI, Christa Ludwig, Jon Vickers ja Gottlob Frick Otto Klempererin johdolla sekä Philharmonia-kuoro ja -orkesteri.
Vaihtoehtoisesti suositeltava on myös äänite Gundula Janowitzin ja Rene Kollon kanssa Leonard Bernsteinin johdolla (DG).
Peter Lutz, opera-inside, online-oopperaopas Ludwig van Beethovenin FIDELIOsta
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!