Verdin aarian SEMPRE LIBERA online-oopperaopas
Verdi SEMPRE LIBERA
Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuule upeita Youtube-videoita kuuluisista aarioista “SEMPRE LIBERA” ja “AH FORS È LUI”.
Jos haluat kuulla lisää oopperasta La Traviata, klikkaa linkkiä oopperan muotokuvaan
Aria – tiivistelmä ja taustaa
Synopsis: Alfredo on Violettan salongissa. Hän tunnustaa Violetolle rakastaneensa tätä salaa jo jonkin aikaa. Violetta, pariisilainen kurtisaani ja seurapiirileidi, tuntee vetoa Alfredoon ja tuntee ensimmäistä kertaa elämässään rakkauden tarvetta, mutta tietää myös vakavasta sairaudestaan. Tässä kohdassa hän joutuu repimään orastavan rakkauden (ah fors è lui) ja sitomattoman elämän (sempre libera) välillä.
Tämä aaria on pisin Verdin kirjoittamista aarioista. Se kestää yli 10 minuuttia (resitatiivit mukaan luettuina), ja se vaatii laulajalta korkeimpia laulutaitoja sekä suurta kestävyyttä.
Tämä Violettan kohtaus koostuu kahdesta osasta: se alkaa mietteliäällä “ah fors è lui”, lyyrisellä kappaleella, joka on laulettava kauniilla äänenlaadulla ja väreillä.
Sitä seuraa “Sempre libera”, joka vaatii koloratuurisopraanon kykyjä monine virtuoosimaisine juoksuineen ja korkeine nuotteineen. Näiden laulutaitojen lisäksi laulajan on annettava roolille valtava dramaattinen sysäys, jonka on välitettävä kuulijalle Violettan tunnetila, joka on rakkauden, tragedian (sairauden) ja elämänilon välillä, joka johtaa ekstaattiseen strettaan, joka päättää tämän fantastisen teoksen.
Ah fors è lui
Aaria alkaa torvien kyseenalaistavalla motiivilla. “A fors è lui” on kirjoitettu mollissa, mikä kuvastaa Violettan epätoivoista toivoa. Se alkaa p:llä ja dolcissimolla:
Violettalle se on herkkä unelma, josta hänen on laulettava niin hellästi, ettei se puhkea. Alfredon mainitsemisen myötä (lui, che modesto) ääni muuttuu jämäkämmäksi ja siirtyy tunteikkaaseen kantyleenaan “ah quel amor”, joka on kudottu huilun hellävaraiseen pistemäiseen melodiaan. Toiston jälkeen Violetta päättää tämän ensimmäisen osan lyhyeen kadenssiin.
Sempre libera
Äkkiä Verdi repii Violettan unestaan ja hän huutaa “Follie”. Hänen äänessään on katkeruutta. Koloratuurit kappaleissa “Vortici” ja “Perir” ilmaisevat hänen tuntemaansa tuskaa. Seuraava koloratuuriketju kohdassa “Gioir” kiihtyy korkeaan D:hen ja johtaa sitten aarian “Sempre libera” allegro brillanteen. Musiikki vaihtuu salonkitunnelmaan orkesterin huumaavalla valssirytmillä. Monet koloratuurit ovat vaikeita, ja ne on laulettava tyylikkäästi ja helposti. Virtuoosimainen kadenssi johtaa “sempre libera” -laulun rekapitulaatioon. Korkeiden nuottien kaskadit, joissa on paljon C:tä ja D:tä, seuraavat ja johtavat ekstaattiseen strettaan (il mio pensier), joka koostuu nopeista juoksuista, joissa on virtuoosimaisia koristeita, kuten grace-nuotteja ja trillejä:
Aria – SEMPRE LIBERAn teksti
È strano! è strano! in core
Scolpiti ho quegli accenti!
Sarìa per me sventura un serio amore?
Che risolvi, o turbata anima mia?
Null’uomo ancora t’accendeva O gioia O gioia
Ch’io non conobbi, essere amata amando!
E sdegnarla poss’io
Per l’aride follie del viver mio?
Ah, fors’è lui che l’anima
Solinga ne’ tumulti
Godea sovente pingere
De’ suoi colori occulti!
Lui che modesto e vigile
All’egre soglie ascese,
E nuova febbre accese,
Destandomi all’amor.
A quell’amor ch’è palpito
Dell’universo intero,
Misterioso, altero,
Croce e delizia al cor.
A me fanciulla, un candido
E trepido desire
Questi effigiò dolcissimo
Signor dell’avvenire,
Quando ne’ cieli il raggio
Di sua beltà vedea,
E tutta me pascea
Di quel divino error.
Sentìa che amore è palpito
Dell’universo intero,
Misterioso, altero,
Croce e delizia al cor!
Follie! follie delirio vano è questo!
Povera donna, sola
Abbandonata in questo
Popoloso deserto
Che appellano Parigi,
Che spero or più?
Che far degg’io!
Gioire,
Di voluttà nei vortici perire.
Sempre libera degg’io
Folleggiar di gioia in gioia,
Vo’ che scorra il viver mio
Pei sentieri del piacer,
Nasca il giorno, o il giorno muoia,
Sempre lieta ne’ ritrovi
A diletti sempre nuovi
Dee volare il mio pensier.
Kuinka outoa se onkaan … kuinka outoa!
Nuo sanat on kaiverrettu sydämeeni!
Toisiko tosirakkaus minulle onnettomuutta?
Mitä mieltä olet, oi levoton henkeni?
Kukaan mies ei ole ennen sytyttänyt tällaista liekkiä.
Voi ilo …
En koskaan tiennyt …
Rakastaa ja tulla rakastetuksi!
Voinko halveksia tätä
Steriiliä nautintoa varten?
Oliko tämä se mies, jonka sydän,
Yksin väkijoukossa,
Ilo maalaamaan monta kertaa
Epämääräisissä, salaperäisissä väreissä?
Tämä mies, niin valpas mutta vetäytyvä,
Kuka kummitteli sairaan?sängyssäni
Ja käänsi kuumeeni
Rakkauden palavaan liekkiin!
Se rakkaus,
Koko maailman pulssi,
Salaperäinen, saavuttamaton,
Sydämeni tuska ja ilo.
Se on hulluutta! Se on tyhjää hourailua!
Köyhä, yksinäinen nainen
Hylätyt tässä kuhisevassa autiomaassa
He soittavat Pariisiin!
Mitä voin toivoa? Mitä minun pitäisi tehdä?
Nauti itsestäni! Hyppää pyörteeseen
Nautintoa ja hukkumista siellä!
Nauti itsestäni!
Vapaana ja päämäärättömänä minun täytyy lepattaa
Nautinnosta nautintoon,
Pinnan hivuttaminen
Elämän alkujuuritietä.
Kun jokainen päivä koittaa,
Kun jokainen päivä kuolee,
Iloisesti käännyn uusien nautintojen puoleen
jotka saavat henkeni kohoamaan.
Kirjoitettu “dramaattiselle koloratuurisopraanolle”
Violettan rooli on kirjoitettu dramaattiselle koloratuurisopraanolle. Dramaattisella koloratuurisopraanolla on oltava sekä koloratuurikykyä että kykyä hallita dramaattista ilmaisua suuremmalla äänenvoimakkuudella. Jos tämä ääni voi laulaa myös lyyrisiä osia, niin voi käydä niin, että “dramaattinen koloratuurisopraano” voi laulaa laajan repertuaarin.
SEMPRE LIBERAn tunnetut tulkinnat
Kuulet ensimmäisen version Maria Callasilta. Hän oli yksi Violettan suurimmista tulkitsijoista. Valtavilla laulutaidoillaan hän pystyi valloittamaan sekä koloratuuriosassa että dramaattisella alueella. Erityisesti hänen Lissabonin Traviatastaan tuli legenda. Lue siitä lisää tämän oopperan oppaasta.
Sempre libera (1) – Callas
Seuraava äänite on Magda Oliveron (1910-2014). Hänellä oli kiihkeä kannattajakunta, joka jumaloi häntä. Hänen uransa kesti pitkään, esimerkiksi hän lauloi debyyttinsä Met-oopperassa Toscan roolissa 65 (!) vuoden ikäisenä. Kuuntele mukaansatempaava roolikuvaus ja hänen virtuoosimainen tulkintansa.
Sempre libera (2) – Olivero
Seuraavana on Angela Gheorghiun upea “Sempre libera” vuoden 1995 äänitteestä. Traviatan kokonaistallenteen synnyssä on jotain maagista. Keskeinen tapahtuma oli hänen kohtaamisensa Georg Soltin kanssa. Solti halusi tuottaa ensimmäisen Traviatansa 84-vuotiaana tuoreilla taiteilijoilla ja tapasi Angela Gheorghiun. Kuulemistilaisuudessa nainen vakuutti hänet välittömästi, mies oli innoissaan. Ensi-ilta oli riemuvoitto, ja loppu on legenda:
Sempre libera (3) – Gheorghiu / Solti
Seuraavaksi kuulet Diana Damraun. Saksalainen yhdistettiin pitkään yön kuningattaren rooliin. Hänen loistavat koloratuurikykynsä ja korkeiden äänten vaivaton hallitseminen mahdollistivat sen, että hän lauloi tämän äärimmäisen vaikean Mozart-aarian loistavasti. Kuuntele häntä laulussa Sempre libera.
Sempre libera (4) – Damrau
“Sempre liberan” otteista löydät nyt neljä historiallista äänidokumenttia, joissa jokaisessa on “Assolutas”. Yksi kuuluisan Nellie Melban kanssa, joka on yksi kaikkien aikojen suurimmista äänitetyistä sopraanoäänistä. Kuuntele vuoden 1906 äänite “Ah, forse lui…sempre libera”. Kesting: “Alun deklamaattista paatosta olisi tuskin voitu ilmaista kiireellisemmin puhtaasti laulullisin keinoin.”
Ah, fors’è lui…sempre libera (5) – Melba
Toinen Rosa Ponsellen kanssa, joka on yhdessä Nellie Melban kanssa ehkä italialaisen lajin suurin “kulta-aikana”. Vielä nykyäänkin sopraanot laulavat Melban kadenssin Lucian hulluusaariasta (kuuntele blogini Lucia di Lammermoorista, toinen osa). Mutta tulkaamme Traviataan Kestingin: sanoin: “… ja silti se on kaikista täydellisistä äänityksistä jännittävin Violetta (vain Callasia kuunnellessani haluan unohtaa sen). “è strano” uskomattoman-kyselevä sävy syntyy pelkästään irisevällä äänellä. “Ah, fors’ è lui” ekspressiivinen korostus on unohtumaton. Mitkä kumarrukset ja mikä äänenkehitys “ah! Quell’amore”! Mikä piristävä lemmenhulluus “follie”-huudahduksissa.”” Kuule Rosa Ponselle.
Ah, fors’è lui…sempre libera (6) – Ponselle
Numerossa kolme kuulet Lilli Lehmanin. Hän on syntynyt vuonna 1848, hänen taiteensa juuret ovat syvällä 1800-luvulla, esimerkiksi hän lauloi Bayreuthin festivaalien ensi-illassa, jonka ohjasi Richard Wagner henkilökohtaisesti. Hän on ainoa ensimmäisen Wagner-sukupolven laulaja, jolta on olemassa äänitteitä, hänestä tuli siis “tyylillisesti vaikutusvaltainen sukupolvelle” (Fischer). Lili Lehmannin ohjelmisto oli hyvin laaja. “Hänestä on olemassa kaksi nauhoitussarjaa vuosilta 1905 ja 1906, jolloin hän lähestyi jo 60-vuotissyntymäpäiväänsä, jotka voivat antaa kuvan tästä suuresta laulajapersoonallisuudesta. (Fischer, grosse Stimmen), joista “pianolla säestetty äänite “Fors è lui” kuuluu Lehmannin suuriin levytyksiin” (Kesting).
Ah, fors’è lui…sempre libera (7) – Lehmann (Lili)
Licia Albanese laulaa sempre liberan nopealla tempolla ja paljon tulta. Aaria soi Toscaninin johdolla. Toscanini (1867-1957) tunsi Verdin henkilökohtaisesti. “Kun Toscanini oli jo nuorena arvostettu kapellimestari, Toscanini palasi tilapäisesti tuolilleen Scalan sello-osastoon ja osallistui sellonsoittajana Verdin Otellon kantaesitykseen (La Scala, Milano, 1887) säveltäjän johdolla. Verdi, joka yleensä valitti, etteivät kapellimestarit koskaan näyttäneet olevan kiinnostuneita johtamaan hänen partituuriaan niin kuin hän oli ne kirjoittanut, oli vaikuttunut Arrigo Boiton kertomuksista “Toscaninin kyvystä tulkita hänen partituuriaan.” (lähde: Wikipedia) Toscanini oli kuuluisa siitä uskollisuudesta, jota hän sovelsi teoksiin.
Sempre libera (8) – Albanese
Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas aariaan “SEMPRE LIBERA” oopperasta La Traviata.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!