UNA FURTIVA LAGRIMA – aaria oopperasta Elisir d’amore

Online-opas Donizettin aariaan UNA FURTIVA LAGRIMA

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuule upeita Youtube-videoita kuuluisasta aariasta “UNA FURTIVA LAGRIMA”.

Jos haluat kuulla lisää oopperasta L’elisir d’amore, klikkaa linkkiä verkko-oppaaseen.

Aria – tiivistelmä ja taustaa

Synopsis: Adina, joka ei tiedä Nemorinon sedän kuolemasta mitään, saa Dulcamaralta tietää, että Nemorino on myynyt itsensä Belcorelle hänen takiaan. Liikuttunut Adina maksaa takaisin värväyspalkkion. Dulcamara haluaa myydä hänelle myös pullon. Nainen vain hymyilee ja kertoo, että hän haluaa voittaa Nemorinon takaisin vain silmillään ja hymyllään. Nemorino luulee nähneensä Adinan silmissä salamyhkäisen kyyneleen, kun monet tytöt ympäröivät hänet.
 

Nemorino on hieman naiivi nuori mies. Tässä aariassa, joka on melkein lopussa, Nemorine on ensimmäistä kertaa onnellinen, kun hän saa tietää, että oikukas Adina on rakastunut häneen. Aaria on kirjoitettu lyyriselle äänelle. Parhaiten se onnistuu silloin, kun tenori yrittää täysin noudattaa Nemorinon luonnetta ilman sankarillisia piirteitä. Melodia on siis laulettava dolce.

Aaria johdetaan fagottisoololla. Erityisen kauniin tästä aariasta tekee mahtipontisten motiivien lisäksi se, että kunkin säkeistön ensimmäinen osa on kirjoitettu mollissa ja toinen osa duurissa. Tätä siirtymää tuskasta toivoon korostaa ihmeellisesti fagotin ja klarinetin ilmaisuvoimainen soitto.

Aria – teksti una furtiva lagrima

 
Una furtiva lagrima
Negl’occhi suoi spunto:
Quelle festose giovani
Invidiar sembro.

Che piu cercando io vo?
Che piu cercando io vo?
M’ama, si m’ama, lo vedo, lo vedo.
Un solo instante I palpiti
Del suo bel cor sentir!
I miei sospir, confondere
Per poco a’ suoi sospir!
I palpiti, I palpiti sentir,
Confondere I miei coi suoi sospir
Cielo, si puo morir!

Di piu non chiedo, non chiedo.
Ah! Cielo, si puo, si puo morir,
Di piu non chiedo, non chiedo.
Si puo morir, si puo morir d’amor
 
Salakavalasti kyynel
Hänen silmiinsä minä itkin:
Nuo juhlivat nuoret
Näytän kadehtivan.

Mitä muuta minä haluan?
Mitä muuta haluan?
Hän rakastaa minua, hän rakastaa minua, minä näen sen, minä näen sen.
Vain hetkeksi
Hänen kauniin sydämensä tuntea!
Hämmentää huokaukseni
Vähän aikaa hänen huokauksiinsa!
Tunne jyskytys, tunne jyskytys,
Hämmentää minun ja hänen huokauksensa
Taivas, voit kuolla!

En pyydä enempää, en pyydä enempää.
Ah! Taivas, voi, voi kuolla,
En pyydä enempää, en pyydä.
Rakkauteen voi kuolla, rakkauteen voi kuolla
 

Kirjoitettu lyyrisen tenorin äänelle

Nemorinon rooli on kirjoitettu lyyriselle tenorille. Lyyrisellä tenorilla on pehmeä, sulava ääni. Äänen on oltava rikas ja ketterä melodian luomisessa. Hän yltää helposti korkeisiin nuotteihin ja luo kauniin äänen. Lyyrisen tenorin on kyettävä laulamaan vakuuttavasti sekä intiimejä että jännittävämpiä kappaleita.

Kuuluisia tulkintoja UNA FURTIVA LAGRIMA

Vuonna 1901 Enrico Caruso lauloi tämän aarian ensimmäistä kertaa. Se oli hänen debyyttikautensa Scalassa ja Toscanini johti. Se oli suurin suosionosoitus, mitä tässä teatterissa on tähän mennessä kuultu. Siitä tuli yksi hänen uransa ja Metin tärkeimmistä oopperoista. “Una Furtiva lagrima” oli yksi ensimmäisistä aarioista, jotka Caruso levytti, ja siitä tuli ehkä tunnetuin aaria yhdessä vesti la giubban kanssa. Tässä tallenteessa (teknisesti modernin orkesterin säestämänä) klassinen rubato kuuluu esimerkiksi toisessa “che piu cercando io vo” -osassa, joka yhdistettynä mahtipontiseen accelerandoon on kaksi kertaa pidempi kuin Pavarottin kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin esittämä. Samaa voidaan sanoa (ihanan) pitkästä ritardandosta “io la vedo” -kappaleessa.

20. vuosisadalla tuli tyranni Toscanini, joka alkuperäisteokselle uskollisuuden nimissä selvitti laulajan rubaton, mikä johti kiistanalaisiin keskusteluihin tähän päivään asti. Aarian toisessa osassa Nemorino kuvittelee pitävänsä Adinaa sylissään ja tuntevansa tämän sydämenlyönnit. Kuuntele, kuinka Enrico Caruso laulaa tämän kohdan hellästi ja sitten upealla crescendolla hurraavalla “Cielo” -huudolla hellyyttä menettämättä. Tämän aarian lopussa on Kestingin sanoin “kuultavissa äänen ihmeellistä ketteryyttä; koloratuuriketjut jousittavat nuotit yhteen kuin hohtavat helmet. Viimeisellä fraasilla Caruso ylittää bel canton jättämättä klassisen “hengityksen varassa laulamisen” teknistä perustaa. Hän ei laula sanaa “si puo morir” kuin tenor di grazia, vaan voimakkaalla crescendolla. Caruso antaa äänen paisua hyvin hitaasti ja lisää sitten nopean mutta hallitsevan vibraton: tulipalon äkillinen syttyminen voimakkaan tuulenpuuskan vaikutuksesta.”

Una furtiva lagrima (1) – Caruso

ja Luciano Pavarottin tulkinta.

Una furtiva lagrima (2) – Pavarotti

Kolmas versio, jonka on tehnyt Jonas Kaufmann.

Una furtiva lagrima (3) – Placido Domingo

Ja lopuksi Placido Domingon tulkinta.

Una furtiva lagrima (4) – Placido Domingo

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas UNA FURTIVA LAGRIMA oopperasta L’elisir d’amore.