AH SI, BEN MIO – aaria oopperasta Il Trovatore (Il Trovatore)

The online guide to Verdi’s Aria AH SI, BEN MIO

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuuntele upeita YouTube-videoita kuuluisasta aariasta “Ah si, ben mio”.

Jos haluat kuulla lisää oopperasta Il Trovatore, klikkaa linkkiä oopperan muotokuvaan

Aria – tiivistelmä ja taustaa

 
Synopsis: Leonora valmistautuu häihinsä Manricon kanssa. Hän on peloissaan; taistelu di Lunan kanssa on lähellä ja Manricon joukot ovat alakynnessä. Mies vakuuttaa tytölle rakkauttaan. Manrico puolustaa sitä johtajana. Hän vannoo Leonoralle ikuista uskoa kuolemaan asti.< /blockquote>
Manricon rooli on hyvin vaativa. Se on täysin erilainen kuin suositun trilogian kahden muun oopperan (Alfredo Traviatassa ja Duca Rigolettossa) muut tenoriroolit. Manricon Scena ed -aariassa kolmannessa näytöksessä tenorin on laulettava ensin lyyrinen, romanttinen “ah si ben mio”, jota seuraa sankarillinen “di quella pira”, jonka lopussa on kuuluisa korkea C (klikkaa linkkiä muotokuvaan aaria “di quella pira”).

Ah si ben mio on Manricon ainoa laaja aaria Trovatoressa. Aaria alkaa Verdin ohjeella “cantabile con espressione”. Manrico laulaa onneaan lähestyvästä avioliitosta (Ah! yes, mine, to be I yours, you my spouse). Tunnelma on kuitenkin surullinen ja musiikki on kirjoitettu mollissa. Kappaleessa “Ma pur se nella pagina” (Mutta vaikka sivulle De ‘kohtaloni on kirjoitettu) on selvää, että avioliitto tapahtuu onnettomissa olosuhteissa. Verdi kirjoittaa partituuriin “con dolore”. Kohta on kuitenkin laulettava pikemminkin tuskallisen oivalluksen surulla kuin akuutilla resignaatiokivulla. Aarian loppu on kirjoitettu lohdulliseen duurisävyyn.

Tämä aaria on rakkauslaulu, joka on kyllästetty kuoleman aavistuksella. Niinpä säkeistön toisen osan kohta “Ch’io resti fra le vittime, dal ferro ostil trafitto” (Että jään uhrien joukkoon, Lävistetyn vihamielisen raudan) on laulettava tuskallisen pianon ja diminuendon kera. Dramaattinen päätössäkeistö “E solo in ciel precederti, la morte a me parrà!” on laulettava. (Ja vain taivaassa se edeltää sinua Kuolema näyttää minulle!) saa erityisen merkityksen trillerin avulla sanassa “parrà”.

Aria – teksti AH SI, BEN MIO

 
Ah! sì, ben mio, coll’essere –
Io tuo, tu mia consorte,
Avrò più l’alma intrepida,
Il braccio avrò più forte;

Ma pur se nella pagina
De’ miei destini è scritto
Ch’io resti fra le vittime –
Dal ferro ostil trafitto,

Fra quegli estremi aneliti
A te il pensier verrà
E solo in ciel precederti
La morte a me parrà!< /blockquote>
 
Ah! kyllä, hyvänen aika, olemalla…
Minä sinun, sinä minun puolisoni,
Minulla tulee olemaan pelottomampi sielu,
Käteni vahvistuu;

Mutta vaikka sivulla
Kohtalostani on kirjoitettu
Että jään uhrien joukkoon
Vihamielisen raudan lävistämä,

Näiden äärimmäisten kaipausten joukossa
Sinulle tulee ajatus
Ja vain taivaassa edeltäjäsi
Kuolema näyttää minulle!< /blockquote>
 

Kirjoitettu spinto-tenorille

Manricon rooli on kirjoitettu spinto tenorille (italialainen) tai nuorelle sankariteenorille (saksalainen). Ääni on vahva ja maskuliininen. Siinä on metallista kirkkautta korkeissa äänissä. Se kiehtoo vaivattomalla voimallaan korkeammissa tessituurissa ja on edelleen ketterä. Korkeassa rekisterissä Spinto Tenor voi innostaa yleisöä huippusävelillä.

Kuuluisat tulkinnat AH SI, BEN MIO

Ensin kuullaan Franco Corelli. Corellin Cavatina on jälleen enemmän draamaa kuin runoutta. Silti ei voi välttyä tämän äänen vetovoimalta ( Kesting puhuu “macho-magnetismista”). Hieman häiritsevää on lipsuminen, joka oli Corellin negatiivinen tavaramerkki.

Ah si ben mio (1) – Corelli/Karajan

Seuraava on Carlo Bergonzi. Hän oli Corellin vastakohta. Hän oli loistava muusikko, joka lähestyy tätä Kavatinea lyyrisemmin/harkitummin, venyttää jousia ja laulaa melodioita, mutta pienemmällä äänellä.

Ah si ben mio (2) – Bergonzi

Kolmannen tulkinnan on tehnyt Jussi Björling. Mahdollisesti paras Verdi-tenori toisen maailmansodan jälkeen. Ah si ben mio -kappaleessa voimme ymmärtää miksi. Hänellä oli sekä lauluvoimaa että lyyristä eleganssia ja hän pystyi palvelemaan molempia napoja yhtä aikaa.

Manrico on se Verdi-rooli, jota Jussi Björling lauloi eniten. Hän lauloi sitä yhteensä 67 esityksessä. Oopperan uusi tuotanto Metissä ja sitä seurannut äänitys vuonna 1952 tekivät hänet tunnetuksi Manricona. Tämä Cellettin johdolla tehty äänitys on hieman nopeampi kuin muut äänitykset, joten parràn trilleri tulee vain vihjailtua, silti äänitys on Björlingin melankolisen äänensävyn ja kauniin legaton kanssa hyvin lyyrinen ja runollinen. Björlingin tulkinnassa Manricon ruumiillistuminen vaikuttaa enemmän haavoittuvan rakastajan kuin sotilaan ruumiillistumiselta, mikä hyödyttää tämän aarian kauneutta. Björling sai Maria Callasilta korkeimmat kehut. Hän lauloi Manricon kahdesti hänen kanssaan Chicagossa ja piti häntä parhaana Manricona.

Ah si ben mio (3) – Björling

Neljäs versio on Placido Domingo. Tällä kertaa Giulinin kanssa tehdystä äänityksestä. Hänen tulkintansa on hyvin lämmin ja espressivo ja voimme löytää ihania kohtia, kuten esim. kaunis trilleri parrà.

Ah si ben mio (4) – Domingo

Voit kuulla Franz Völkerin lämpimän ja ilmeikkään tulkinnan, joka lauletaan saksaksi.

Ah si ben mio (5) – Völker

“Kun müncheniläinen tenori Heinrich Knote lauloi Manricon Metissä, hänen sanottiin pelästyttäneen jopa Caruson ilmiömäisen laajan äänensä voimalla. Hänen äänensä ulottui vaivattomasti D:hen asti”, ( Kesting). Kuuntele Knoten saksaksi laulettu äänite “Ah si ben mio”.

Ah si ben mio (6) – Knote

Kuuntelemisen arvoinen on myös sama kappale Giovanni Martinellin voimakkaan äänen tulkinnassa, joka on edelleen musiikillisesti erinomainen.

Ah si ben mio (7) – Martinelli

Ja lopuksi Enrico Caruson äänitys.

Ah si ben mio (8) – Caruso

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas aariaan “Ah si ben mio” oopperasta Il trovatore.