Online-oopperaopas & synopsis Puccinin MANON LESCAUT
“Manon Lescaut” on ooppera, joka teki Puccinista oopperataivaan tähden. Teos hukuttaa kuulijan motiiveilla ja melodioilla, eikä hän ole koskaan ollut lähempänä Richard Wagnerin musiikkia kuin tässä. “Donna non vidi mai”, Intermezzo ja Rakkausduetto ovat ikonisia teoksia, joita Puccini kirjoitti.
Yleiskatsaus ja pikakäyttö
Sisältö
♪ Teko II
Highlights
♪ Tra voi, belle brune e bionde
♪ Poiché tu vuoi saper … Per me tu lotti
♪ Presta in filo … Ei! Pazzo son!
Tallennussuositus
Ensi-ilta
Torino 1893
Libretto
Ensiesitys Marco Prag ja Domenico Oliva, myöhemmät sovitukset Ruggiero Leoncavallo, Giulio Ricordi, Giacomo Puccini, Giuseppe Giacosa ja Luigi Illica, perustuu Abbé Prévostin romaaniin Manon Lescaut
Pääroolit
Manon Lescaut, nuori nainen (sopraano) - Lescaut, hänen veljensä (baritoni) - Des Grieux, opiskelija (tenori) - Geronte di Ravoir, kuninkaallinen veronkerääjä (basso)
Äänityssuositus
DG, Mirella Freni, Plàcido Domingo, Kurt Rydl, Renato Bruson Giuseppe Sinopolin johdolla ja Kuninkaallisen oopperatalon Philharmonia-orkesteri ja -kuoro, Convent Garden
Kommentti
Alkutilanne
Puccinin kustantaja Ricordi halusi oikeastaan Puccinin säveltävän romaanin “Tosca”. Puccinia kiehtoi kuitenkin Prévostin draama “Manon Lescaut” ja sen nimikkosankaritar. Massenet oli kuitenkin kruunannut tämän kirjallisen esikuvan 10 vuotta aiemmin loistavalla teoksella, ja Puccini halusi kaikin keinoin välttää epäilyn siitä, että häntä epäiltäisiin tämän teoksen plagioinnista. Lisäksi Puccini asetti itselleen menestyspaineita, koska edellisen teoksensa “Edgarin” ensi-ilta muodostui fiaskoksi.
Libretto ja vaikea synty
Alun epäröinnin jälkeen näytelmäkirjailija Marco Praga ryhtyi hahmottelemaan teosta, ja Domenico Oliva toimitti säkeet. Puccini alkoi säveltää librettoa vuonna 1890. Sävellysprosessin aikana hän tuli tyytymättömäksi kirjalliseen luonnokseen ja jopa poisti kokonaisen kohtauksen. Praga erosi tämän jälkeen, ja Ruggiero Leoncavallo (jonka oli alun perin määrä kirjoittaa libretto) otti tehtäväkseen sen tarkistamisen, mutta luopui pian hankkeesta työn ylikuormituksen vuoksi. Puccini ja Ricordi auttoivat myös itse, kunnes lopulta Luigi Illica ja Giuseppe Giacos tekivät lopulliset korjaukset, erityisesti toisen näytöksen Lever-kohtaukseen ja Le Havren näytöksen nimenhuutokohtaukseen. Tämä prosessi kesti kokonaiset kolme vuotta, ja lopulta Praga ei enää halunnut antaa nimeään, ja ensi-illassa sovittiin, että teos julkaistaan ilman libretistin nimeämistä.
Yllättävää kyllä, jälkikäteen ajateltuna ollaan yksimielisiä siitä, että teksti oli hyvin tehty. Juonen osalta teosta on usein kritisoitu. Tärkeimmät kritiikit koskevat sitä, että juonessa tehdään harppauksia, mikä tekee tarinasta kuulijalle käsittämättömän, ja että viimeinen näytös rajoittuu vain kuolemankohtaukseen.
Libretton laatimiseen liittyvät vaikeudet säestivät Puccinia koko hänen (taiteellisen) elämänsä ajan; hän oli aina riidoissa libretistiensä kanssa, ja useaan otteeseen yhteistyö päättyi erimielisyyksiin. Mitkä olivat syyt näihin vaikeuksiin libreton laatimisessa? Tärkein syy lienee ollut se, että perinteiset muodolliset järjestelmät, kuten scena ed aria, concertati, coro d’introduzione, ouvertura jne. mahdollistivat bel canto -librettistien laatiman libreton, jonka tyyli ja muoto olivat yleisesti hyväksyttyjä. Jopa Verdi turvautui suurelta osin näihin muotoihin. Richard Wagnerin ja verismin myötä kaikki muuttui. Konventiot haluttiin räjäyttää pystymättä kehittämään mitään uutta. Oli siis käytettävä inspiraatiota ja keksittävä pyörä jokaisen teoksen kohdalla uudelleen.
Musikaalinen luonnehdinta – Wagnerin vaikutus
Puccini oli Wagnerin teosten kiihkeä ihailija, hänen suosikkioopperansa oli “Parsifal”, jonka hän teki pyhiinvaellusmatkan Bayreuthiin nähdäkseen sen esitettynä 20 vuotta myöhemmin. Missään oopperassaan hän ei ollut lähempänä Wagneria kuin “Manon Lescaut’ssa”. Puccini ei salannut Wagnerin kaikuja lainaamalla Tristanin sointua useita kertoja toisessa näytöksessä. Hän ei myöskään enää koskaan mennyt niin pitkälle leitmotivitekniikassa kuin tässä teoksessa. Yhdestäkään hänen myöhemmistä teemoistaan ei tullut yhtä wagnerilaista kuin “Nell’occhio” (ks. rakkausduetto jäljempänä). Toisen näytöksen suuresta rakkausduetosta, joka on dramaattisesti Tristanin vastine kolmiosuhteineen (nainen rakastaa nuorta miestä mutta on naimisissa vanhemman miehen kanssa), tuli todellinen Wagnerin juhla.
Musikaalinen luonnehdinta – muinaiset muodot
Puccinin kuuluisa lausahdus “Massenet tuntee teoksen ranskalaisena, jauheen ja menuettien tunnelmalla. Minä tunnen sen italialaisena, epätoivon intohimolla” oli tarkoitus tarkoituksella rajata hänet tietoisesti ranskalaisesta. Kuitenkin myös Puccini vuodatti teoksensa ylle hyvin avokätisesti ruutia; ensimmäisen ja toisen näytöksen madrigaalit ja toisen näytöksen menuettikohtaus ovat tästä näkyvästi todisteita.
Musiikillinen luonnehdinta – orkesteri
Tämän teoksen myötä Puccini teki jo harppauksen kypsään tyyliinsä. Orkesteri on värikylläinen ja hän vapautti sen roolin; monet johtomotiivit kuullaan ensin orkesterissa ja se käy tasavertaista vuoropuhelua laulajien kanssa. Erityisen korviahuumaavaa on, että Puccini antaa soittimien soittaa usein rekisterinsä äärirajoilla ja käyttää tätä (kuten aikalaisensa Mahler) tyylillisenä keinona kuvaamaan päähenkilöiden äärimmäisiä tunnetiloja. Etenkin Des Grieux’n melodioita soittimet kaksinkertaistavat usean oktaavin yli.
Musiikillinen luonnehdinta – johtomotiivit
Missään muussa Puccinin teoksessa leitmotiivit eivät ole tärkeämmässä asemassa. Tästä syystä löydät monien leitmotiivien nuotit tämän oppaan kappaleiden kommenteista. Motiivit ovat nerokkaasti sävellettyjä, “Manon Lescaut” oli Puccinin luova melodianpurkaus. Puccinin leitmotiivien käyttö on dramaattisesti taitavaa, ja ne saavat joskus kommentoivan roolin. Viimeisestä näytöksestä tulee jopa “muistelujen näytös”, tyylillinen elementti, johon törmäämme muissa Puccinin oopperoissa, joissa Puccini täyttää viimeisen näytöksen vain aiempien näytösten motiiveilla.
Musiikillinen luonnehdinta – laulajat
Puccini keskittyi oopperan juonessa lähinnä pariskunnan sielunmaisemaan, mutta käsitteli kahden päähenkilön laulurooleja hyvin eri tavoin. Mikään muu Puccinin ooppera ei anna tenorille tällaista läsnäoloa, sillä hänellä on 6 itsenäistä aariaa ja lisäksi duettoja, ja Des Grieux’stä tuli Puccinin pisin tenorirooli. Manonilla on sitä vastoin vain kaksi aariaa, mutta hän on enemmän kiinni juonessa ja musiikissa ja piirretään dramaattisesti terävämmin kuin Des Grieux’lla, joka pysyy vahvasti uhrin roolissa ja jonka päätehtävänä on sydäntä särkevästi valittaa kohtaloaan ja tunnustaa rakkautensa Manonille. Hän on tyypillinen Puccinin rakastaja, josta tulee lopulta rakastamansa naisen satelliitti. Manonin rooli on paljon vivahteikkaampi. Hän käy läpi henkeäsalpaavan kehityksen. Hän kehittyy viattomasta tytöstä koukuttavaksi rakastajattareksi ja intohimoiseksi rakastajattareksi, sitten traagiseksi vangiksi ja viimeisessä näytöksessä kuolevaksi. Partituurin värikkyyttä lisäävät Lampionaion, tanssinopettajan ja Edmondon pienemmät roolit, jotka kaikki tuovat oman musiikillisen muotonsa.
Ensi-illan menestys
Helmikuun 1. päivänä 1893 Torinon Teatro Reggiossa tuli säveltäjälle riemuvoitto. Odotettu menestys saapui, ja Puccini hyväksyttiin yleisön ja kriitikoiden keskuudessa yksimielisesti nykysäveltäjien ykköskaartiin.
MANON LESCAUT ACT I
Synopsis: Vor einem Gasthaus in Amiens. Studenten, Bürger, junge Mädchen und Soldaten flanieren über den Platz.
Orkesterin avaus esittää heti alussa iloisen johtomotiivin, jonka on tarkoitus symboloida nuorekkuutta ja keveyttä:
Sitä seuraa sielukas, laulava toinen motiivi:
Näillä kahdella vastakkaisella motiivilla on tärkeä rooli tulevissa kohtauksissa. Puccini sävelsi tähän avauskohtaukseen hienon kuorosarjan, joka on sävelletty neljälle äänelle.
Ave, Sera gentile – Levine
Des Grieux hat bisher kein Glück in der Liebe
Synopsis: Oppilaat tervehtivät Des Grieux’ta ja kiusaavat häntä, koska hänellä ei ole onnea rakkaudessa. Tämä kääntyy tyttöjen puoleen pilkallisella serenadilla.
Tämä inspiroima arietta “Tra voi, belle brune e bionde” esittää Des Grieux’n huolettomana opiskelijana.
Tra voi, belle brune e bionde – Pavarotti
Manon ilmestyy postivaunujen kanssa
Synopsis: Fanfaari ilmoittaa postivaunujen saapumisesta. Manon, hänen veljensä Lescaut ja Geronte, kuninkaallinen vuokralainen, nousevat siitä ja pysähtyvät yöksi. Des Grieux näkee nuoren Manonin ja rakastuu häneen välittömästi. Kun Lescaut menee majataloon hoitamaan yöpymistä, hän on hetken yksin, ja Des Grieux lähestyy häntä. Hän saa tietää tytön nimen ja sen, että tämä lähtee seuraavana päivänä isänsä määräyksestä luostariin. Des Grieux tarjoaa tälle apuaan, jotta hän voisi paeta kohtaloaan. Manon haluaa tietää hänen nimensä ja lupaa palata samana iltana.
Kun Des Grieux kääntyy Manonin puoleen, vaimennetuissa viuluissa kaikuu kauniisti romanttinen motiivi:
Tämän motiivin myötä kuulemme Des Grieux’lta sykkivän melodian, joka symboloi hänen sykkivää sydäntään ja josta tulee hänen romanttisen rakkautensa johtomotiivi Manonia kohtaan:
Manon puolestaan vastaa johtavalla motiivillaan, romanttisella, viattomalla motiivilla:
Cortese damigella – Domingo / te Kanawa
Des Grieux on rakastunut
Synopsis: Pian heidät keskeytetään, hänen veljensä on palannut ja johdattaa hänet huoneeseensa. Des Grieux jää jäljelle. Hän ajattelee haltioituneena kaunista nuorta naista.
Seuraava aaria on tämän oopperan tunnetuin kappale ja ensimmäinen Puccinin kirjoittama kuuluisa aaria. ¾-mittari antaa kappaleelle viipyilevän, unenomaisen luonteen. Melodian orkesterisäestys on hyvin rikas, jaettujen jousien säestyssoittimien viritys ulottuu useiden oktaavien yli, mikä korostaa Des Grieux’n intohimoa äärimmäisissä rekistereissä olevilla sävelillä. Des Grieux’n tunteikas aaria palauttaa viulujen romanttisen motiivin, joka kuului, kun hän puhutteli Manonia.
Toisessa osassa Des Grieux siteeraa hellästi ja haltioituneesti yhä uudelleen Manonin motiivia “Manon Lescaut mi chiamo”, jolla tämä oli esitellyt itsensä. Se on yllättävä efekti, joka saa tämän aarian tuntumaan melkein duetolta. Kolmas osa, “O susurro gentil, deh! Non cessar!” toistetaan useita kertoja ja päättää tämän aarian intohimoiseen korkeaan B:hen, joka lauletaan vireellä.
Tästä aariasta kuullaan kolme tulkintaa:
Björling kykeni tuomaan Des Grieux’n intohimon ja haavoittuvuuden yhtä lailla äänelle.
Donna non vidi mai – Björling
Nykyaikaisen orkesteritallenteen tukemana kuulemme Enrico Caruson tulkinnan. Hänen äänensä on ihanan pehmeä ja virtaava. Hän laulaa aarian laajemmin ja unenomaisemmin, ja se kestää kokonaiset 30 sekuntia pidempään kuin esimerkiksi Domingon tulkinta.
Donna non vidi mai – Caruso
Pavarottin lyyrinen ääni oli lähempänä Rodolfoa kuin dramaattisempaa Des Grieux’ta. Donna non vidi mai oli kuitenkin yksi Pavarottin paraatiaarioista, johon hän pystyi antamaan vertaansa vailla olevan yhdistelmän lämpöä ja äänen loistoa.
Donna non vidi mai – Pavarotti
Synopsis: Lescaut joutuu keskusteluun matkakumppaninsa Geronten kanssa ja kertoo tälle sisarensa kohtalosta. Hän on rakastunut Manoniin ja päättää spontaanisti siepata nuoren naisen Pariisiin ja tilaa vaunut. Des Grieux saa tietää veronkerääjän suunnitelmista kohtausta seuranneen oppilaan Edmondon kautta. Des Grieux päättää kaapata vaunut ja paeta Pariisiin Manonin kanssa. Lescaut kiinnostuu sittemmin korttia pelaavista opiskelijoista ja joutuu harhautetuksi. Kun Manon palaa sovitulla tavalla, Des Grieux ilmoittaa rakastavansa tätä.
Kohtaus alkaa resitatiivimaisesti ja siirtyy lyhyeen arioso-osuuteen. Sen jälkeen kuullaan huilun nouseva motiivi, jonka ensin jouset ja sitten äänet omaksuvat. Lämpötila nousee Grieux’n rakkaudentunnustuksen myötä, ja duetto päättyy molempien äänten intohimoiseen unisonokadenssiin.
Vedete io son fedele – Domingo / te Kanawa
Manon ja Des Grieux pakenevat
Synopsis: Edmondo palaa ja kehottaa kiirehtimään, vaunut ovat valmiina ja Des Grieux pyytää Manonia pakenemaan. Manon on aluksi levoton, mutta juoksee sitten Des Grieux’n kanssa vaunuihin. Hieman myöhemmin Geronte tajuaa pakenemisen ja menee Lescaut’n luo. Tämä hymyilee nähdessään Geronten läpi ja pysyy rauhallisena. Hän sanoo lakonisesti, että heti kun rahat loppuvat, he löytävät Manonin.
MANON LESCAUT ACT II
Synopsis: Geronten ylellisellä kartanolla lähellä Pariisia. Kuten Lescaut on ennustanut, Manon on palannut Geronten luokse lyhyen ajan kuluttua, hänen ylellisyydenhalunsa voitti hänen rakkautensa Des Grieux’ta kohtaan. Hänen veljensä liittyy hänen luokseen ja huomaa pian, että ylellisyydestä huolimatta Manon on onneton ja kaipaa Des Grieux’ta. Häntä kalvaa suru siitä, että hän jätti Des Grieux’n ilman suudelmaa, ei edes jäähyväishalausta.
Manonin lyhyt mutta sielukas Arietta alkaa sellojen tuskallisella valituksella. Ensimmäisessä osassa kuulemme kauniin p:n lauseessa “Ed io che m’ero avvezza a una carezza voluttuosa di labbra ardenti” (Ja minä, joka olin tottunut himokkaaseen hyväilyyn tai kiihkeisiin huuliin ja intohimoisiin käsivarsiin). Toisessa osassa kuulemme oboen ja piccolohuilun säestävän Manonia unisonona, mikä lisää kauniiseen melodiaan hohtoa ja nostalgiaa.
Kuunnelkaa tässä kohdassa Mirella Freniä, jonka Sinopolin vuoden 1983 äänitys osoitti hänen lyyrisen äänensä kauniin runsauden.
In queste trine morbide – Freni
Synopsis: Lescaut erzählt ihr, dass er noch immer Kontakt mit Des Grieux habe und dieser sie suche. Auf sein Anraten suche Des Grieux sein Glück im Spiel, um zu Geld zu kommen und Manon zurückzuholen. Manon on hingerissen, että Des Grieux um sie kämpfen will.
Lescaut kertoo Des Grieux’sta aarian “Donna non vidi mai” kaikuin. Manon syttyy jälleen, Lescaut tempautuu musiikillisesti mukaansa ja Manon päättää dueton ekstaattiseen korkeaan C:hen.
Kuulemme tämän kappaleen Caballén upeilla huippusävelillä.
Poiché tu vuoi saper … Per me tu lotti – Domingo / Caballé
Suuri vipukohtaus
Synopsis: Ryhmä muusikoita ilmestyy Manonin kammioon ja laulaa Manonille madrigaalin, jonka Geronte oli itse säveltänyt Manonia varten.
Puccini käytti madrigaalia varten teosta mezzosopraanolle ja neliääniselle kuorolle, jonka hän oli säveltänyt muutamaa vuotta aiemmin uskonnollista teosta varten.
Lopussa hän antaa laulajille tarkoitetun kukkaron pussittaa Lescautille, joka ei halua tahraa “taidetta likaisella rahalla”. Yksinäinen torvi kommentoi tätä tekoa ivallisesti.
Sulla vetta tu del monte – Croft / Freni / Bartoli
Synopsis: Manon on kyllästynyt Geronten huomionosoituksiin. Nyt tanssinopettaja astuu sisään muiden ihmisten kanssa ja aloittaa tanssitunnin. Geronte on astunut sisään ja katselee haltioituneena rakastajattariaan.
Kappaleen johdantona on hovimainen, vanhanaikainen menuetti, johon orkesteri imitoi jousikvartettia, samalla kun vierailijat osoittavat kunnioitustaan Manonille. Toisessa osassa kuulemme tanssimusiikkia, joka säestää Manonia hänen tanssitunnillaan. Kolmannessa osassa (kun tanssinopettaja huutaa “A manca”) kuullaan trio, jonka oboen esittämä teema toistuu oopperan lopussa, kun Manon lausuu viimeiset sanansa ennen kuolemaansa:
Geronte tanssii sitten urheasti menuettia hänen kanssaan, mutta on pian hengästynyt. Tässä kohtauksessa kuullaan Tristan-sointu, joka viittaa kolmen hahmon kolmiosuhteeseen ja on merkki siitä, että Manon jättää Geronten Des Grieux’n hyväksi. Manon päättää kohtauksen barokkipastoraalilauluun “L’ora o tirsi”. Se on viehättävä laulu, jota vierailijoiden kuoro säestää innokkaasti ja jonka Manon päättää pitkällä korkealla C:llä.
Tämä kohtaus kannattaa katsoa filmatisoinnissa. Se alkaa seuraavassa Glyndebournen täydellisessä tallenteessa ajassa 49:45.
Vi prego signorina – Glyndebourne
Des Grieux ilmestyy – suuri rakkausduetto
Synopsis: He haluavat nyt lähteä kävelylle Pariisiin, mutta Manon haluaa saada hetken itselleen. Kun hän on yksin huoneessa, hän katsoo peiliin ja on varma, että hänestä tulee kaunein nainen, heidän matkallaan Pariisiin. Kun hän kuulee ääntä, hän näkee hämmästyksekseen Des Grieux’n, joka on astunut hänen huoneeseensa. Hän on tullut moittimaan häntä katkerasti loukkauksesta. Manonin rakkaus leimahtaa uudelleen ja hän julistaa rakkautensa Des Grieux’lle. Des Grieux on jälleen intohimon vallassa, ja he lankeavat toistensa syliin.
Yllätyksen huudahduksesta alkaa pitkä, intohimoinen duetto. Des Grieux syyttää naista pakenemisesta, yhä epätoivoisemmin hän huutaa “Taci” (Ole hiljaa!) vastauksena naisen vastineisiin. Manon anoo anteeksiantoa kauniin motiivin säestämänä, jota emme kuule viimeistä kertaa:
Tällä hellällä motiivilla hän murtaa Des Grieux’n vastarinnan. Sanoilla “Ah, vieni! colle tue braccia stringi Manon”, jotka lauletaan Des Grieux’n melodian “Donna non vidi mai” kanssa, hän murtaa Des Grieux’n viimeisen vastarinnan. Des Grieux vastaa Wagnerin motiivilla, joka saa tässä oopperassa tärkeän merkityksen, että Manon on hänen kohtalonsa (Silmiesi syvyydestä luen kohtaloni):
Tämän motiivin yhteiseen toistoon riemuitsevan orkesterin säestämänä tämä pitkäveteinen duetto päättyy myrskyisään syleilyyn.
Näemme ja kuulemme tämän kohtauksen Plàcido Domingon ja Renata Scotton kauniisti esittämänä ja laulamana. Molemmat laulajat kunnostautuivat paitsi mahtavassa laulutaidossaan myös näyttelijäntyössään. Tämä James Levinen johtama ote on peräisin Metin ensimmäisestä suorasta oopperalähetyksestä Eurooppaan vuonna 1980, ja se oli sensaatio. Domingon runsas, intohimoinen ääni oli vaikuttanut siihen.
Tu, tu amore, tu – Scotto / Domingo
Näkemisen ja kuulemisen arvoinen tallenne Jonas Kaufmannin ja Kristine Opolaisin konsertista.
Tu, tu, amore? Tu? – Opolais / Kaufmann
Synopsis: Geronte ryntää tähän kohtaukseen. Uhkaavalla eleellä hän kääntyy kaksikon puoleen ja poistuu huoneesta. Manon tietää, että ylellisyys Geronten salongissa on nyt päättynyt. Nyt Lescaut ilmestyy hengästyneenä ja kertoo heille innoissaan, että Geronte on soittanut poliisille ja haluaa pidättää Manonin. Hän kehottaa heitä pakenemaan nopeasti. Manon pakkaa nopeasti korunsa. Kun he ovat lähdössä talosta, he kohtaavat poliisit, jotka pidättävät Manonin koruvarkaana nauravan Geronten seuratessa heitä.
Kun Manon pysähtyy ja nostalgisesti hyvästelee ylellisyyden, Des Grieux hyssyttelee tuskallisesti “Ah! Manon mi tradisce il tuo folle pensier” (Ah Manon, typerät ajatuksesi pettävät minut: aina sama!), pahan aavistuksessa, että tämä femme fatale vetää hänet kuiluun. Kun Lescaut ilmestyy, musiikki muuttuu hurjaksi. Puccinilla on hauskaa kuvata pakoa (ital. “fuga”) fuugalla (ital. “fuga”) ja rikastuttaa Manonin ääntä Tristanin kromatismilla.
Lescaut tu qui – Domingo / Freni / Rydl / Gambill / Bruson
MANON LESCAUT ACT III
Intermezzo
Synopsis: Pidätyksensä jälkeen Manon tuomittiin karkotettavaksi Louisianan rangaistussiirtolaan. Hän on vankilassa Le Havressa odottamassa laivaa, joka vie hänet ulkomaille.
Puccini sävelsi Manonin ja des Grieux’n epätoivon tunteet traagisten tapahtumien johdosta tähän suureen intermezzoon. Se alkaa alttoviulun lohduttomalla kantyleenalla. Vähitellen muut soittimet astuvat mukaan ja orkesteri johdattaa intermezzon upeaan pääteemaan:
Tätä teemaa kehitetään pidemmän aikaa. Lopussa kappaleen tunnelma muuttuu ja Puccini esittää lähes eteerisen loppumotiivin, niin sanotun kohtalomotiivin, jota puupuhallinääni värittää taivaallisesti:
Intermezzo Muti
Synopsis: Des Grieux ja Lescaut ovat menneet Le Havreen ja lahjoneet siellä vanginvartijan, jotta Des Grieux voi puhua hänelle sellin kaltereiden läpi.
Jälleen kerran Des Grieux vetoaa Manonin pelastukseen, jota säestää vain alttoviulujen uskonnollinen motiivi, joka on lainattu aiemmasta jousikvartetista, jonka hän on säveltänyt hautajaismusiikiksi. Jälleen kerran toivo kukoistaa, ja intermezzon pääteema soi loistavasti, kun nämä kaksi koskettavat vielä kerran kaltereiden läpi.
Manon disperato – Olivero / Domingo
Des Grieux onnistuu pääsemään laivaan
Synopsis: Lescaut yrittää kiihottaa kansaa, mutta yritys epäonnistuu ja vangit, lähinnä prostituoidut, viedään kyläläisten silmien alla nimenhuutoon, jossa laivan kapteeni rekisteröi heidät.
Kun Manon viedään laivaan, jota sotilaat vartioivat, Des Grieux ryntää ylemmän upseerin luo ja vetoaa epätoivoisesti ja tuloksetta Manonin vapauttamiseksi. Sitten hän ryntää kapteenin luo ja anelee tätä päästämään hänet laivaan. Orkesterissa kuullaan dramaattinen motiivi, johon törmäämme uudelleen neljännessä osassa:
Kun kapteeni suostuu hänen pyyntöönsä ja päästää hänet laivaan palkatuksi merimieheksi, intermezzon kohtalon motiivi kajahtaa säteilevästi näytöksen lopussa.
Presta in filo … Ei! Pazzo son! – Björling
MANON LESCAUT ACT IV
Synopsis: Des Grieux ja Manon ovat yksin ankeassa autiomaassa New Orleansin lähellä. He ovat pakomatkalla ja janoon kuolemisen partaalla. Manon kärsii pyörtymiskohtauksesta.
Oopperassa emme saa tietää mitään pakenemisen syystä. Abbé Prevostin kertomuksesta saamme tietää, että Des Grieux oli New Orleansiin saavuttuaan tappanut kuvernöörin veljenpojan, kun tämä yritti kaapata Manonin. Des Grieux’n epätoivo kasvaa, ja kuulemme tuskallisia motiiveja aiemmista näytöksistä.
Manon, senti, amor mio
Manonin joutsenlaulu
Synopsis: Manon pyytää Des Grieux’ta etsimään vettä. Epäröiden Des Grieux jättää hänet tietäen, ettei ehkä näe häntä enää elossa. Yksin ollessaan Manon miettii jälleen kerran kauneuttaan, joka johti hänet kuiluun.
Jälleen kerran kohtalon motiivi kaikuu, tällä kertaa lohduttavassa muodossa. Sen keskeyttää äkillisesti aavemainen hautajaismarssi, joka ilmoittaa hänen kuolemastaan, ja Manon aloittaa kuumeisen näynsä: “Sola, perduta, abbandonata”. Vielä kerran hän perääntyy, koska ei halua kuolla.
Tämän dramaattisen kohdan laulaa Maria Callas. Callas osasi tuottaa tällaisiin kohtauksiin äänen, jossa oli omituisen synkkä mutta samalla rikas, ihon alle menevä sävyväri. Hänen huudahduksensa lopussa on yksinkertaisesti musertava.
Sola, perduta, abbandonate – Callas
Kuulemme jälleen vaikuttavan tulkinnan Angela Gheorghiulta.
Sola, perduta, abbandonate – Gheorgiu
Manonin kuolema
Synopsis: Kun Des Grieux palaa, hän löytää Manonin yhä elossa, mutta joutuu kertomaan tälle kauhean uutisen, ettei löytänyt vettä, mikä tarkoittaa hänen kuolemantuomiotaan. He hyvästelevät toisensa ja Des Grieux kaatuu tajuttomana kuolleen Manonin viereen.
Vielä kerran Manon joutuu rakkauden tunteiden valtaan ja julistaa vielä viimeisen kerran rakkauttaan miehelle. Äkillisessä mielialanvaihdoksessa Des Grieux valittaa kohtaloaan “Gelo di morte”. Mutta Manon ei halua kuolla kyynelten vaan suukkojen kera. Yhdessä hänen viimeisten sanojensa kanssa kuullaan pahaenteinen teema, joka kuului Geronten salongissa menuettitriossa:
Fra le tue braccia amore – Domingo / Scotto
Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas Giacomo Puccinin MANON LESCAUT
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!