ASILE HEREDITAIRE (O MUTO ASIL DEL PIANTO) aaria oopperasta Guillaume Tell

Jos haluat lukea ja kuulla lisää GUILLAUME TELListä, klikkaa tätä linkkiä oopperamuotokuvaan.

Aria ASILE HEREDITAIRE (O MUTO ASIL DEL PIANTO) – Synopsis & Background

 
Synopsis: Sveitsin asukkaat elävät Habsburgien hallitsijoiden orjuudessa. Sveitsiläinen Arnold on onnettomasti rakastunut Habsburgien prinsessa Matildeen. Hän on epätoivoinen, koska hänen maanmiehensä halveksivat häntä sen vuoksi, eikä hän uskalla kosia tyttöä. Tell yrittää saada hänet sveitsiläisten puolelle ja saa tietää hänen vilpittömästä innostuksestaan, mutta Arnoldia repii rakkaus Matildea ja isänmaata kohtaan. Arnoldo tapaa salaa Matilden. Hän on epätoivoinen, sillä luokkaero seisoo heidän välillään. Matilde saa hänet vakuuttuneeksi siitä, että menestymällä Euroopan taistelukentällä hän voi saada oikeuden naida hänet. Kun he sopivat tapaavansa seuraavana päivänä, he kuulevat Tellin ja Fuerstin lähestyvän. Matilde katoaa nopeasti, mutta Tell huomaa henkilön varjon, mikä herättää hänen epäilyksensä. Arnold tunnustaa rakastavansa Matildea ja kertoo taistelevansa Habsburgien lipun puolesta vieraalla maalla. Kaksikko ilmoittaa kauhean uutisen, jonka mukaan Arnoldin isä oli joutunut sortajien surmaamaksi. Arnold tuhoutuu ja yhdessä he vannovat ryhtyvänsä taisteluun Habsburgeja vastaan. Matilde ja Arnold tapaavat seuraavana aamuna syrjäisessä kappelissa. Arnoldo selittää hänelle, että hänen kunniansa vaati häntä taistelemaan isänmaansa puolesta. Kauhistuneena Matilde kuulee, että Gessler oli tapattanut Arnoldin isän ja että hänen unelmansa Arnoldin kanssa solmitusta avioliitosta ei toteudu. Sillä välin Tell on pidätetty ja tuomittu kuolemaan, koska hän kieltäytyi tunnustamasta Gesslerin valtaa. Arnold on isänsä majassa. Hän muistaa hänet ja jättää lapsuutensa paikan. Hän on valmis kuolemaan Sveitsin asian puolesta.< /blockquote>
 

Arnoldon lyyrinen aaria yhdessä sitä seuraavan cabalettan kanssa on yksi oopperarepertuaarin vaikeimmista tenorikappaleista. Ennen kuin paneudumme aariaan yksityiskohtaisesti, on syytä tarkastella tämän oopperan ainutlaatuista historiallista merkitystä tenorirepertuaarin kehitykselle.

Kuuluisa “do in petto” – sankariteon synty

Arnoldin rooli on epäilemättä yksi oopperarepertuaarin vaikeimmista tenorirooleista. Oopperahullu kirjailija James Joyce totesi kerran: “Katsoin läpi Guillaume Tellin partituurin ja huomasin, että tenori laulaa 456 g:tä, 93 a:ta, 92 as:ta, 54 b:tä, 15 b:tä, 19 c:tä ja kaksi c:tä.”

Ensimmäisen esityksen Arnold oli Adolphe Nourrit. Hän oli aikansa johtava tenori ja kiistatta suuri laulaja. Hänellä oli ongelmia tämän roolin kanssa, ja kolmannesta esityksestä lähtien hänen kerrotaan jättäneen pois aarian “Asile héréditaire” (“O muto asil”) ja sitä seuraavan Caballettan. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänen kilpailijansa Gilbert Duprez lauloi Arnoldina ensimmäisen dokumentoidun korkean C:n täydestä rintaäänestä (“do in petto”) falsetto-äänen sijaan. Rossini järkyttyi ja torjui. Hän vertasi ääntelyä “sellaisen kapustin kiljumiseen, jonka kurkku on leikattu”.

Tämän tapahtuman jälkeen mikään ei ollut enää entisensä, yleisö innostui, ja seuraava säveltäjäsukupolvi käänsi vallitsevan laulutyylin päälaelleen, syntyi sankarillinen tenori, jolla on räiskyvä ääni. Jopa Nourrit lähti Italiaan oppimaan uutta tyyliä. Kun hänen vaimonsa vieraili hänen luonaan Italiassa, hän huomasi, että hänen äänensä oli mennyt pilalle.

Rossini kirjoitti aarian Ranskan Grand Opéraa varten. Italialaista versiota lauletaan yhtä usein, joten tästä oopperasta on olemassa kaksi kielellisesti erilaista versiota. Tästä syystä löydät ääniesimerkkejä, joissa on kaksi eri tekstivariaatiota.

Aaria alkaa lyhyellä torvimotiivilla, joka edustaa Arnoldin nuoruuden muistoa.

Jo muutama tahti tenorin sisääntulon jälkeen hän joutuu laulamaan paljaan B:n ja kaksi tahtia myöhemmin toisen.

Rossini säveltää jäähyväisten tuskan toistuvalla lauseen “J’appelle en turhaan” lisääntymisellä.

Aaria päättyy korkeaan C:hen.

Aaria jatkuu surullisen kuuluisalla caballettalla “Amis, amis, secondez ma vengeance” (Corriam! Voliam! S’affretti lo scempio), jota maustetaan vielä kuudella korkealla C:llä, joista osa on pidettävä puolitoista tahtia Arnoldon hurmion ilmaisemiseksi.

Aria – teksti ASILE HEREDITAIRE (O MUTO ASIL DEL PIANTO)< /strong>