TACEA LA NOTTE – aaria oopperasta Il Trovatore

Verdin aarian TACEA LA NOTTE verkko-oopperaopas

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuuntele upeita YouTube-videoita kuuluisasta aariasta “Tacea la notte”.

Jos haluat kuulla lisää oopperasta Il Trovatore, klikkaa linkkiä oopperan muotokuvaan

Aria – tiivistelmä ja taustaa

Synopsis: Manrico on trubaduuri, joka rakastuu Conte di Lunan hovissa asuvaan palatsirouvaan Leonoraan. Leonora vastaa tunteisiin ja laulaa rakkaudestaan elämäänsä astuneeseen salaperäiseen trubaduuriin. Hän odottaa trubaduuria puutarhassa yhdessä Inesin kanssa.
Tämä kohtaus koostuu kahdesta aariasta. Aaria “Tace la notte” alkaa lyyrisesti ja rauhallisesti palatsin yöllisessä puutarhassa, viittaa sitten Leonoran rakkauden tunteisiin salaperäistä trubaduuria kohtaan ja päättyy lopulta ekstaattisiin kohtiin. Heti seuraavassa Caballettassa “di tale amor che dirsi” laulajan on laulettava vaativa romanttinen caballetta koloratuurilla.

Background:

Tacea la notte:

Verdin tonaalinen kieli vie meidät yölliseen kohtaukseen, jossa on eristäytynyt puutarha, jota hohtava täysikuun valo valaisee romanttisesti. Alussa laulajan on omaksuttava yöllinen tunnelma ja piirrettävä äänellään tekstissä kuvattu tunnelma. Se alkaa lempeällä ja kevyellä “notte placida” (rauhallinen yö) ja jatkuu laajemmalla “ciel sereno” (kirkas taivas) hehkuvaan “la luna viso argenteo” (kuun hopeiset kasvot). Muton fermate johtaa B-osaan, “Dolci s’udiro e flebili” laulettavaksi suurella tunteella (luuttun suloiset surulliset äänet). Tämä motiivi toistetaan uudelleen alkaen “e versi” pianissimossa ja päättyen korkeaan B:hen “melanconici”. Tämä A/B-osa toistetaan uudelleen. Mutta nyt tämä A-osuus ei enää kerro yöstä ja kuusta vaan hänestä, salaperäisestä trubaduurista ja heidän tunteistaan. Tämä osa lauletaan suurella tunteella, ja Cavatina päättyy upeaan ja hurmioituneeseen kadenssiin.

Di tale amor che dirsi:

Ensimmäisessä osassa oli etualalla mietiskelevä, leveäpiirteinen tunnelma. Tässä caballettassa se muuttuu nopeaksi koloratuuriaariaksi. Teos asettaa laulajalle suuren haasteen. Virtuoosimainen kappale on laulettava täydellisellä legatolla, jotta sen tyylikkyys säilyy ilman, että koloratuuri menettää loistoaan.

Aria – TACEA LA NOTTEn teksti

Hiljainen oli tyyni yö
ja kaunis kirkkaalla taivaalla
Kuu näytti hopeiset kasvonsa
onnellinen ja täynnä…
Kun se kaikuu ilmassa
Siihen asti ääni oli niin mykkä,
Suloinen ja pehmeä kuuli
Luuttun soinnut,
Ja melankoliset säkeet lauloi trubaduuri…

Rukouksen ja nöyryyden säkeet
Kuin mies, joka rukoilee Jumalaa
Niissä toistui nimi
… minun nimeni!
Juoksin vuorelle kärsimättömänä….
Se oli hän! Hän oli oma itsensä!
Iloa tunsin enkelien kanssa
on varattu vain enkeleille!
Sydämelleni, hurmioituneelle katseelleni –
maa näytti olevan taivas.

Aria – teksti DI TALE AMOR CHE DIRSI

Di tale amor, che dirsi
mal può dalla parola,
d’amor che intendo io sola,
il cor s’inebriò.
Il mio destino compiersi
Ei voi olla niin, että hän on kuollut…
S’io non vivrò per esso, per esso,

Sellaisesta rakkaudesta,
jota tuskin voi kuvata sanoin,
Rakkaudesta, jota vain minä ymmärrän,
Sydän oli huumaantunut.

Kohtaloni täyttyy
Voi toteutua vain hänen kauttaan…
Jos en elä häntä varten, häntä varten,
 

Kirjoitettu “dramaattiselle koloratuurisopraanolle”

Leonoran rooli on kirjoitettu dramaattiselle koloratuurisopraanolle. Dramaattisella koloratuurisopraanolla on oltava sekä koloratuurikykyä että kykyä hallita dramaattista ilmaisua suuremmalla äänenvoimakkuudella. Jos tämä ääni voi laulaa myös lyyrisiä osia, niin voi käydä niin, että “dramaattinen koloratuurisopraano” voi laulaa laajan repertuaarin.

Kuuluisat tulkinnat kappaleista “Tacea la notte” ja “Di tale amor”

Kuulemme tämän kohtauksen neljältä sopraanolta. AloitammeLeontyne Price.< /a> Se on rooli, jolla Price on noussut tähdeksi: Esitettyään menestyksekkäästi Veronassa Franco Corellin kanssa Manricon roolissa, Metin silloinen johtaja Rudolf Bing kutsui hänet Metiin. Trovatore kaudella 60/61 merkitsi Met-debyyttiä sekä Corellille että Pricelle. Pricelle tämä päättyi unohtumattomaan riemuvoittoon. Tammikuun 1961 esityksen viimeiset suosionosoitukset kestivät 40 minuuttia. Se oli yksi Metin historian pisimmistä.

< strong> Tacea la notte placida. Di tale amor (1) – Hinta

Leonora oli myös yksi Callasin lumoavimmista rooleista. Kuuntele häntä laulussa Tacea la notte. Kauniit pitkät kumarrukset ja rikkaat sointivärit ovat vaikuttavia.

< strong> Tacea la notte placida. Di tale amor (2) – Callas

Kolmannessa versiossa kuullaan Zinka Milanovia. Kesting kirjoitti innostuneena hänen Leonorastaan: “Ensimmäisen aarian (Tacea la notte) kumarruksia, toisen aarian äärimmäistä tessituuraa neljännestä näytöksestä ja leijuvia Pianissimia kuoleman kohtauksessa tuskin voi kuulla kauniimmin kuin jugoslavialaiselta”.

< strong> Tacea la notte placida. Di tale amor (3) – Milanov

Régine Crespinin tulkintaan on varattava aikaa. Steane kirjoittaa: “Tarvitset aikaa löytääksesi maun Crespinin laulamiseen. Ranskalaislaulajalla ei ole vain, kuten useimmilla gallialaisilla sopraanoilla, vähän etikkaa korkeassa rekisterissä; hänen äänensä ei myöskään ole kaunis tavanomaisessa mielessä, ei puhdas päästössä, ei täysi äänenkehityksessä. Ääni huokuu äänen taikaa, kun se viedään takaisin pianoon tai pianissimoon. vaikutus on “ylevä”.

< strong> Tacea la notte placida. Di tale amor (4) – Crespin

Rosa Ponselle oli yksi kultakauden merkittävimmistä sopraanoista. Kush kutsui häntä “Metropolitan-oopperan todelliseksi primadonnaksi, jossa hän juhli käsittämättömiä voittoja”. “Täytyy palata Ponselleen, jotta vanha totuus saa vahvistusta siitä, että tulkinta voi alkaa vasta musiikin teknisen hallinnan jälkeen. Hän hallitsee musiikin, ja tämä tekninen ylijäämä muuttuu ilmaisuksi. Tacea la notten jälkeisessä cabalettassa hän laulaa uskomattoman pianon d-duunin.” ( Kesting) Kuuntele tämä nauhoitus Tacea la notte Rosa Ponsellen kanssa.

Tace la notte…di tale amor (5) – Ponselle

Lilian Nordica ja aaria Tacea la notte

Nordica oli yksi suurista sopraanoista vuosisadan vaihteen jälkeen ja esiintyi usein Caruson kumppanina. Suuri laulaja lienee ollut englantilaisnainen Lillian Nordica. Kaunis äänite “Tacea la notte” vuodelta 1906 vahvistaa tämän. Huonosta äänenlaadusta huolimatta kuuntelu on suuri nautinto ja todistaa upeasta laulunlaadusta. Nordicalla oli vaiheikas elämä. “Vuonna 1857 syntyneen uraa varjostivat monet vakavat henkilökohtaiset pettymykset. Hänen toinen aviomiehensä piti hänen rahansa vaarattomina ja hänen kolmas aviomiehensä vei hänen omaisuutensa läpi huonoilla keinotteluilla. Vähän ennen kuin hän halusi mennä neljännen kerran naimisiin, hänen laivansa ajoi karille Jaavan rannikolla paluumatkalla Australiasta. Hänet pelastettiin, mutta hän kuoli pian Batavian sairaalassa” (Kesting). Lue täältä koko anekdootti.

Tacea la notte – Nordica

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas aarioihin “Tacea la notte” ja “Di tale amor che dirsi” oopperasta Il trovatore.