Online-oopperaopas ja synopsis Wagnerin TRISTAN UND ISOLDE
Wagnerin kunnianhimoisena tavoitteena oli säveltää suurin koskaan kuultu rakkausmusiikki. Tätä varten hänen oli keksittävä Tristan ja Isolde -teosta varten uusi musiikillinen kieli. Hän täytti tämän vaatimuksen ja sävelsi teoksen, joka aistikkaan ja liikuttavan kromaattisuutensa ansiosta vaikutti klassisen musiikin maailmaan valtavasti seuraavien lähes sadan vuoden ajan.
Inhalt
♪ Act I
♪ Teko II
Highlights
♪ Vorspiel
♪ Weh, ach wehe dies zu dulden
♪ Tristan! Isolde! Treulosester Holder! Seligste Frau!
♪ O sink hernieder Nachtgesang (Yölaulu)
♪ Einsam wachend Wachtgesang (Vartiolaulu)
♪ So starben wir rakkauden duetto
♪ Tatest Du’s wirklich? Markan valitus
♪ Mild und Leise rakkauden kuolema
Tallennussuositus
Ensi-ilta
München, 1865
Libretto
Richard Wagner, perustuu Gottfried von Strassburgin Tristan ja Isolde -teokseen ja Novaliksen Yön virteen
Pääroolit
Isolde, irlantilaisen prinssin Moroldin morsian (sopraano) - Brangäne, hänen palvelijattarensa (mezzosopraano) - Marke, Englannin kuningas (basso) - Tristan, Merken veljenpoika (tenori) - Kurwenal, Tristanin aatelismies (baritoni) - Melot, Merken hovimies (baritoni)
Levysuositus
WARNER CLASSICS, Ludwig Suthaus, Kirsten Flagstad, Blanche Thebom, Dietrich Fischer-Dieskau, Josef Greindl, johtajana Wilhelm Furtwängler ja Philharmonia-orkesteri sekä Kuninkaallisen oopperatalon Convent Gardenin kuoro.
Kommentti
Libretto ja elämäkerrallinen viittaus
Rakkausoopperan kirjoittamiseen Wagneria innoitti hänen avioliiton ulkopuolinen suhteensa Mathilde Wesendonckiin, joka astui hänen elämäänsä vuonna 1852. Hän tapasi 24-vuotiaan naisen maanpaossaan Zürichissä. Seurannut tarina on hyvin tunnettu. Hänen miehestään Ottosta tuli hänen zürichiläinen suojelijansa, ja Wagner aloitti salaisen suhteen Mathilden kanssa, joka asui aivan lähellä (Wagner väitti myöhempinä vuosina aina, että tämä suhde oli puhtaasti platoninen). Vuonna 1854 hän kirjoitti Lisztille, että “hän ei ollut koskaan ennen nauttinut rakkauden todellisesta onnesta, ja nyt hän halusi pystyttää sille muistomerkin”. Tristanin ja Isolden juoni on oireellinen: Tristan (Wagner) ja Isolde (Mathilde) eivät voi tulla yhteen maan päällä, koska Isolde on suhteessa kuningas Markeen (Otto). Molemmat löytävät turvapaikan rakkauden kuolemasta.
Hän otti tämän juonen Gottfried von Strassburgin “Tristan ja Isolde” -teoksesta, johon Schopenhauer oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Hän otti tarinan ytimen haltuunsa, yksinkertaisti sitä rajusti ja keskittyi lähes kokonaan rakkaustarinaan. Toinen tärkeä kirjallinen perusta oli Novaliksen “Hymni yölle”, jonka kuoleman kaipuu yhdessä Schopenhauerin teoksen lukemisen kanssa innoitti häntä kirjoittamaan toisen osan henkisen kolmion: yön, rakkauden ja kuoleman.
Vuonna 1857 libretto valmistui, ja hän aloitti ensimmäisen osan säveltämisen Zürichissä. Toisen osan hän päätti säveltää Venetsian yksinäisyydessä ja kuljetutti Érard-soittimensa Alppien yli. Kolmannen näytöksen hän kirjoitti Sveitsissä, ylhäisessä Luzernin hotellissa “Schweizerhof”.
Wagnerin suuri kriisi
Wagnerin suhde Mathildeen ei ollut ainoa liikkeellepaneva voima teoksen säveltämisessä. Rahahuolien jatkuvasti vaivaama Wagner halusi hankkia tuloja “Ringin” tekstikirjalla, mutta hänen kustantajansa oli kieltäytynyt julkaisemasta sitä. Ja koska Ring-syklin mahdollinen esitys oli joka tapauksessa kaukana, hän päätti antaa teoksen levätä ja ryhtyi työstämään “Tristania”, josta hän toivoi pian saatavan tuloja. Sen valmistuttua hän joutui kuitenkin toteamaan, että saksalaiset näyttämöt pitivät teosta esityskelvottomana, mikä koski sekä orkesterimusiikkia että kahden laulajaroolin suunnittelua. Näin Wagnerille jäi toivo Pariisin Grand Opérasta. Musiikkiaan edistääkseen hän johti siellä sinfoniakonserteissa vuonna 1860 joitakin oopperoita (muun muassa “Tannhäuserin” ja “Tristanin”), mikä sitten johti vuoden 1861 kuuluisaan “Tannhäuser”-fiaskoihin ja vielä suurempiin velkoihin. Tristan jäi edelleen laatikkoon odottamaan suurinta fiaskoaan: Wienin hovioopperan tuotantoa, joka päätti jättää teoksen esittämättä vuonna 1864 77 harjoituksen jälkeen. Wagner ajautui näin elämänsä uhkaavimpaan kriisiin. Hänellä ei ollut asuntoa, hän oli pennitön eikä hän löytänyt kotia yhdeltäkään mesenaatiltaan. Hän kuljeskeli useita viikkoja Etelä-Saksassa, kunnes hänen elämänsä suurin ihme tapahtui Ludwig II:n ilmestyessä ja pelastaessa hänet.
Ensimmäinen esitys ja vaikutus
Ludwigilla oli valta ja keinot määrätä esitys. Hans von Bülow’n ja lahjakkaan laulajaparin von Caroldsfeldin avulla oli mahdollista järjestää Ludwigin Münchenin teatterissa esitys. Suunnitellun ensi-illan päivänä toukokuussa 1865 kaikki meni kuitenkin pieleen. Aamulla poliisi ilmestyi Wagnerin yksityiskotiin takavarikoimaan hänen huonekalujaan, Cosima (Wagnerin rakastajatar ja kapellimestari von Bülowin vaimo) riensi kuninkaallisen hovin kassalle ja onnistui hankkimaan tarvittavat rahat. Sitten Wagner sai viestin, että Isolde oli huonovointinen ja esitystä oli lykättävä. Lopulta 10. kesäkuuta Münchenin kansallisteatterissa pidettiin ylistetty ensi-ilta.
Teoksen vaikutus oli valtava. Vaikka seuraava esitys oli vasta yhdeksän vuotta myöhemmin (Bayreuthissa), teos vaikutti kaikkiin myöhempiin säveltäjiin, erityisesti Gustav Mahleriin, Richard Straussiin, Alban Bergiin ja Arnold Schönbergiin. Monet muutkin, kuten Debussy, Leoncavallo, Ravel ja Stravinsky, näkivät tyylinsä avoimesti Wagnerin ja Tristanin vaikutuksen alaisena. Musiikintutkimuksessa on kiistaton väite, että Tristan on klassisen musiikin historian vaikutusvaltaisin teos. Jopa Puccini kirjoitti keskeneräisessä Turandotissaan ennen rakkausduettoa Turandot – Calaf (paikassa, jossa hän kuoli) partituurisivulle “e poi Tristano” (ja nyt Tristan).
Musiikki – “Tristanin harmoniat”
Mitä mullistavaa musiikissa sitten on? Viittaan tässä vaiheessa alla olevaan “Overture”-teoksen kommentoidun kohdan tietoihin, joissa päästään nuottiesimerkkien avulla jonkin verran Tristanin harmoniaan (ja kuuluisaan “Tristanin sointuun”) perehtymään. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Wagner irrotti harmonian melodiasta ja korvasi sen kromaattisuudella. Tämä ei kuitenkaan ollut itsetarkoitus (kuten myöhemmin atonaalisen musiikin säveltäjillä), vaan ilmaisukeino esittää sammumaton rakkaus loputtomien kromaattisten kehittelyjen kautta. Tähän tuskan tilaan on vain yksi mahdollinen lunastus: kuolla, tuhoutua, eikä enää koskaan herätä! Tässä teoksessa Wagner pitää tätä dissonanssien liukenemista kuulijan edessä neljä tuntia, kunnes se lopulta kaikuu viimeisessä akordissa Tristanin kuoleman ja Isolden vaientumisen myötä.
Musiikki – johtoajatukset
Richard Wagner oli aikoinaan kuvaillut Tristan ja Isoldea”” “yhdeksi ainoaksi rakkauskohtaukseksi”. Hän ylitti heidän rakkautensa kuoleman toiveen kautta ja joutui tehtävän eteen kääntää tyydyttävästi tämä metafyysinen tunne sanoiksi, vaistomaisesti aistien tällaisen yrityksen mahdottomuuden. tämän tehtävän joutui ottamaan hoitaakseen “tietävä” orkesteri, jonka oli käytettävä leitmotiiveja mahdottoman ilmaisemiseen, joten tässä teoksessa leitmotiivien musiikillinen semantiikka sai poikkeuksellisen tärkeän tehtävän. Tärkeimmät leitmotifit esitellään kommentoiduissa kohdissa. Johtoaiheitaaaleihin kuuluu myös yksittäisille hahmoille osoitettujen soolosoittimien johtoaiheitaaalinen käyttö. Erityisesti englannin kornilla on merkittävä rooli paimenen ilmestymisen (3. osa) ja Tristanin jäähyväisten (2. osa) yhteydessä. Myös bassoklarinetti Kuningas Marken säestyssoittimena ja Branganen sooloviulut ovat mainittavaa tässä yhteydessä.
Musiikki – vaatimukset äänille
Kahden pääroolin miehittäminen ei ollut vaikeaa ainoastaan Wagnerin aikana, vaan koko vastaanottohistorian ajan asia on ollut aina esillä produktioissa. Siinä missä Isolden roolin osalta laulajakanta oli aina jonkin verran parempi, Tristanin valinnassa oli aina pulmia. Tallennusten historiassa ei näytä olleen ihanteellista Tristania, laulajalle asetetut äänelliset vaatimukset ovat liian äärimmäisiä. Tässä (melkein) kahden hengen oopperassa hän joutuu taistelemaan neljä tuntia vaikeassa korkeassa siirtymätaajuudessa (Passaggio) suurta orkesteria vastaan tekstin ymmärrettävyyden varjolla. Varsinkin kolmannen näytöksen 50 minuuttia ovat loputtomia, ja tämän roolin läpikäyminen livenä vastaa laulu-urheilullista mestarisuoritusta. Myös Isolden rooli vaatii valtavaa kestävyyttä, erityisesti toisessa näytöksessä, jossa Isolde joutuu laulamaan taukoamatta 75 minuuttia. Lisäksi hänen on pystyttävä uskottavasti muovaamaan ensimmäisen näytöksen vihaisen naisen muodonmuutos toisen näytöksen rakastajattareksi ja kolmannen näytöksen epätoivoiseksi ja haltioituneeksi naisen muodonmuutos suuren orkesterin yläpuolella tarvittavin sointivärein ja sävyin. Frida Leider, Kirsten Flagstadt ja Birgit Nilsson olivat hallitsevia “erittäin dramaattisia” Isoldeneja vuosina 1920-1980. Frida Leiderilla sanottiin olevan kauneimmat värit, Flagstadtilla kauneimman lämpimän äänen ja Nilssonilla metallisimman läpitunkevan voiman. 2000-luvulla Nina Stemme näyttää toistaiseksi onnistuneen Isolden johtavassa tulkinnassa.
[/av_heading]
Esihistoria: Irlanti on sodassa alamaisensa Englannin kanssa. Irlantilainen prinssi Morold haluaa periä Englannin Cornwallin korot ja joutuu englantilaisen kuninkaan Marke veljenpojan Tristanin surmaamaksi. Korkojen sijasta Tristan lähettää surmatun pään irlantilaiselle morsiamelleen Isoldelle, mikä käynnistää maiden välisen sodan, jossa Tristan haavoittuu vakavasti taistelussa. Ainoa henkilö ja joka voi parantaa hänet, on Moroldin leski Isolde, joka on taitava parantaja. Hän vie itsensä Irlannin rannikolle väärällä nimellä Tantris (Tristan-anagrammi), josta Isolde löytää hänet. Isolde tunnistaa miehensä murhaajan tämän haavasta, joka sopii täsmälleen Moroldin miekkaan. Kun Isolde yrittää tappaa Tristanin, tämä avaa silmänsä ja Isolde rakastuu häneen. Isolde hoivaa miestä ja Tristan vannoo rakastavansa häntä. Kun Tristan palaa kotiin, hän suosittelee kuninkaalleen Markelle, että tämä nai Isolden ja tuo näin rauhan molempiin valtakuntiin. Tämän jälkeen Marke lähettää Tristanin Irlantiin sotilasvahtimestariksi. Tristan vie Isolden purjelaivalla Englantiin, jossa hän luopuu kaikesta yhteydenpidosta Isoldeen.
Pelistan alkusoitto
Synopsis: Tristanin laivalla avomerellä matkalla Irlannista Cornwalliin.
Jotta Tristania voisi ymmärtää musiikillisesti, jo alkusoitto paljastaa meille Wagnerin tärkeimmät ajatukset. Overtyyri alkaa sellojen käytöllä, joissa soi niin sanottu kärsimysmotiivi:
Jopa kärsimysmotiivin kolme ensimmäistä säveltä ovat onnettomuuden tunnusmerkkejä: ensimmäinen hyppy pitkään säveleseen on molli kuudesosa (klassinen uhkaava intervalli) ja seuraava hyppy on mollisekunti (suurin mahdollinen dissonanssi). Jo kolmannessa tahdissa oboet soittavat kaipausmotiivin, jonka alku osuu yhteen kärsimysmotiivin lopun kanssa:
Tässä kuuluisassa kahden motiivin kohtaamisessa kuullaan legendaarinen “Tristan-sointu”, sointu, jossa on outo kelluva dissonanssi, joka ei ilmaise tuskaa eikä iloa, vaan eräänlaista ” ratkaisun epämääräistä etsimistä”:
Tätä dissonanssia ei kuitenkaan ratkaista kaipauksen motiivilla. Ja nyt tapahtuu vallankumouksellinen asia, noin 1’30” jälkeen viuluista ja alttoviuluista purkautuu f:ssä tuskallisen suloinen sekvenssi, joka taas yrittää kiireesti ratkaista itsensä:
Mutta ratkaisua ei synny, sillä tavoitesävelen saavuttamisen myötä on ilmestynyt toinen dissonanssi, ja niin edelleen. Koko alkusoiton ajan musiikki etsii ratkaisua tähän oudon kipeään ja epävarmaan dissonanssiin eikä löydä sitä. Se on Wagnerin sanoin “kaipaus”, jonka halu on “kyltymätön ja ikuisesti uudistuva”. Tämä sammumaton kaipuu seuraa kuulijaa koko oopperan ajan! Pian tämän kohdan jälkeen kohtaamme siihen liittyvän motiivin, jossa on kuuluisa, ytimekäs seitsemännen sävelen hyppy, johon törmäämme uudelleen, kun Tristan ja Isolde myöhemmin katsovat syvälle toistensa silmiin, minkä vuoksi sille on annettu nimitys “katseen motiivi”:
Yhä uudelleen Wagner rakentaa kromaattisia dissonanssiketjuja tehostamaan vaikutusta, kuten esimerkiksi noin 2’30” jälkeen:
Kuulemme alkusoiton Wilhelm Furtwänglerin tulkinnassa. Hänen vuonna 1952 tekemänsä äänitys on useimpien asiantuntijoiden mielestä referenssinauhoitus. Furtwängleriä kutsutaan usein yhdeksi 1900-luvun suurista Wagneristeista.
Ouvertüre – Furtwängler
Bernsteinin “Tristan” sai paljon huomiota, koska Bernstein otti ajoittain liian hitaita tahteja nauttiakseen partituurista. Huomaa esimerkiksi Bernsteinin tauon pituus fermatan kohdalla noin 40s jälkeen, käsin pysäytetty 10s!
Ouvertüre – Bernstein
Isolden kuoleman kaipuu
Synopsis: Merimies laulaa nostalgisen laulun kotimaastaan Irlannista. Prinsessa Isolde on kannella palvelijansa Branganen kanssa ja ilmaisee turhautumisensa siitä, että hänet on luvattu vanhalle kuningas Markelle rauhanlupaukseksi. Hänen rakkautensa kuuluu Tristanille, joka oli hänen nöyryytyksekseen ottanut morsiamen asianajajan roolin. Lähdön jälkeen hän on vältellyt kaikkia yhteyksiä Tristanaan. Hän kehottaa palvelijaansa Branganea etsimään hänet.
Merimieslaulun jälkeen kuullaan Isoldea, jota piinaavat syvät mustat ajatukset. Kun hän ilmaisee kuoleman toiveita, kuullaan kuoleman motiivi:
Hän ei kuitenkaan ole aivan luopunut toivosta Tristanin suhteen, ja hän toistaa kuoleman motiivin ja sulauttaa sen “Herzissä” kaipauksen motiiviin.
Frisch weht der Wind – Nilsson
Isolde on turhautunut
Synopsis: Brangäne välittää Tristanille Isolden toiveen tavata hänet. Tristan kuitenkin väittää tyynestä merestä huolimatta olevansa välttämätön laivan ruorissa. Kurwenal pilkkaa Brangäneä ja laulaa “Herr Morold zog zu Meere her”, laulun, joka pilkkaa Moroldin surkeaa kuolemaa. Lisäsuolaa haavaan tuo se, että merimiehet ottavat laulun iloisesti vastaan. Isolde kuuli Kurwenalin pilkallisen laulun ja vapisee raivosta. Hänen vihansa paisuu kauheaksi, ja Brangäne yrittää lohduttaa häntä sillä, että hänestä tulee sentään kuninkaan vaimo. Isolde avaa nyt sydämensä Branganelle ja kertoo Tantris-tarinan. Jos hän menisi naimisiin kuninkaan kanssa, mies, jota hän oikeastaan rakastaa, olisi aina käden ulottuvilla, sitä hän ei kestäisi (“Ungeminnt den hehrsten Manne stets mir nah’ zu sehn”). Brangäne sanoo sitten vihjailevalla äänellä, että rakkausjuomaa on vielä jäljellä. Hän on saanut erilaisia taikajuomia Isolden äidiltä, parantajalta. Hän hakee pyhäkköä ja ottaa sieltä lemmenjuoman. Mutta Isolde nappaa toisen pullon. Kauhistuneena Brangäne tajuaa, että hänellä on kädessään kuolemanjuoma.
Isolde aloittaa kertomuksen “haavoittuneista Tristanista” haavoittuneen Tristanin motiivilla, joka soi toistuvasti orkesterissa:
Kun hän kertoo säälivänsä Tristania, kuullaan sekä kaipauksen motiivi että epäonnistuvan Tristanin motiivi, jotka yhdessä luovat koskettavan vaikutelman. Mutta sitten ajatukset harhailevat takaisin hänen nöyryytykseensä, ja matalissa jousissa nousee esiin raivoava vihamotiivi:
Viha ei hälvene ja hän toivoo molemmille kuolemaa trumpettifanfaarien soidessa, kuoleman motiivin säestämänä (“Kirous, sinä paha! … Kuolema meille molemmille!”). Nyt Brangäne alkaa rauhoitella Isoldea “Welcher Wahnilla” mitä lumoavimmalla tavalla. Wagner oli hyvin ylpeä Branganen kauniista siirtymisestä seuraavaan kohtaukseen ja kuvaili sitä kirjeessään Mathilde Wesendonckille.
Weh, ach wehe dies zu dulden – Nilsson / Ludwig
Brangäne jakaa juomaa
Synopsis: Yhtäkkiä kuuluu merimiesten lauluja, maa on näkyvissä. Kurwenal tulee Isolden luo pyytämään häntä valmistautumaan maihin lähtöön. Tyttö kuitenkin kertoo, ettei ajattele poistuvansa laivasta ja vaatii saada tavata Tristanin. Kurwenal lähtee kertomaan uutiset Tristanille. Isolde vaatii nyt, että Brangäne, kun Isolde on Tristanin kanssa, ojentaa heille kuolajuoman. Brangäne pelkää kuollakseen. Tristan astuu sisään ja Isolde muistuttaa häntä valastaan. Tristan pysyy kuitenkin varautuneena ja viittaa tapaan, jonka mukaan hänen ei sovi lähestyä morsianta asianajajana. Isolde muistuttaa häntä siitä, että hän menetti miehensä ja että hänen on kostettava, jos Tristan pysyy etäisenä. Tristan antaa hänelle miekkansa ja pyytää häntä puukottamaan häntä. Isolde kieltäytyy ja pyytää häntä juomaan sovitusjuomaa kanssaan, ja hän kutsuu Branganen tuomaan sovitusjuoman. Tristan sieppaa häneltä kulhon ja juo juoman yhdessä Isolden kanssa. Molemmat katsovat toisiaan kuolemaa odottaen. Brangäne ei kuitenkaan uskalla antaa heille kuolemanlääkettä, vaan antaa heille lemmenjuomaa. Niinpä heidän yllätyksekseen kuolema ei saavu, vaan rakkauden tulinen kiihko. Kun heidän katseensa kohtaavat jälleen, ne ovat täynnä kaipausta, ja he kaatuvat toistensa syliin sanoin “Tristan!”. – Isolde!” ja viipyvät tässä asennossa. Kun Marke saapuu laivaan, hän tervehtii häntä iloisesti, mutta heillä on vain vilkaisuja toisilleen.
Kuulemme rakkauden purkautumisen upeassa kohtauksessa jo tuttuja motiiveja. Aluksi hillitty hurmio väistyy rakkauden kiihkeydeksi, jota kuninkaan tervehtivä mieskuoro voimistaa. Orkesteri vyöryy ja raivoaa, piiskaten rakastavaisia.
Kuulemme tämän kohdan vuoden 1966 Böhmin äänitteestä. Birgit Nilsson astuu pelottomasti mukaan jälleennäkemisen duettoon, hänen kimaltelevat korkeat sävelensä ovat jäljittelemättömiä.
Tristan! Isolde! Treulosester Holder! Seligste Frau! – Nilsson / Windgassen
TRISTAN UND ISOLDE 2. näytös
Merkin linnassa
Synopsis: In Isoldes Gemächern in Markes königlichen Burg in Kornwall.
Alkusoitto ilmoittaa sisällöllisesti seuraavan kohtauksen. Tuskallisen dissonantin alkusoinnun jälkeen kuulemme viuluissa muutaman tahdin jälkeen vilkkaita kahdeksasosaliikkeitä, jotka johtavat pian huiluissa uuteen tärkeään motiiviin, joka tulee olemaan kaikkien tulevien lemmenmotiivien perusta, rakkaudenkutsumismotiiviin, joka tässä soitetaan nopeassa tempossa:
Vähitellen halu muuttuu kiireellisemmäksi, ja kuulemme viuluissa ja puupuhaltimissa autuuden motiivin, joka alaspäin painostavalla luonteellaan on sukua rakkauden kutsumismotiiville:
Einleitung – Kleiber
Isolde odottaa Tristanin yöllistä vierailua
Synopsis: Marke on lähtenyt seurueineen yölliselle metsästysretkelle. Isolde odottaa Tristanin salaista vierailua. Brangäne varoittaa häntä, että metsästysretki on juoni; hän epäluuloilee Melotia kohtaan, joka vakoilee Marken puolesta ja on ystävystynyt Tristanin kanssa. Isolde käskee häntä sammuttamaan soihdun, joka on merkki Tristanin tulosta. Jännittyneenä Isolde juoksee portaita ylös ja yrittää tunnistaa Tristanin. Kun hän näkee hänet, hän heiluttaa liinaa. Molemmat lankeavat toistensa syliin ja vakuuttavat toisilleen rajattomasta rakkaudestaan.
Wagner sävelsi kaksikon ekstaattisen jälleennäkemisen, jota on vaikea kuvailla. Rakkausmotiivi räjähtää puhaltimissa, ja kahden minuutin ajan kaksi ääntä ja koko orkesteri hehkuvat punaisissa väreissä ilman tunnistettavia melodioita ja ilman yhtenäisiä sanoja ekstaattisessa hurmoksessa, joka johtaa Isolden äänen kahdesti korkeaan C:hen. Kaksikko on jälleen rakastunut. “Taivas ylhäällä, maailman hurmio! Minun ja sinun! Ikuinen, ikuinen yksi.” (“Himmelhöchstes Weltentrücken! Mein und Dein! Ewig, ewig ein”).
Kun hurmio laantuu, “Valo! Oi tämä valo!” alkaa kaksikon niin sanottu päivittäinen keskustelu, jossa he käsittelevät menneitä tapahtumia. Tämä vuoropuhelu kestää varttitunnin, ja jopa Wagnerin mielestä se oli hieman pitkä. Kun päivä symboloi Isolden ja Marken onnetonta avioliittoa ja sen katkeraa todellisuutta, yö symboloi kaksikon todellista sisäistä maailmaa ja heidän rajoittamatonta rakkauttaan.
Seuraavassa osassa kuulemme jälleennäkemisen Suthausin ja Flagstadtin tulkinnassa. Flagstadt oli jo 57-vuotias ja hänen äänensä oli yhä häikäisevässä kunnossa, vain kaksi korkeaa c:tä eivät enää olleet täydelliset, ja Elisabeth Schwarzkopf lauloi ne uudelleen studiossa.
Isolde! Geliebte! – Flagstadt / Suthaus
Yölaulu
Synopsis: Tristan johdattaa Isolden kukkien reunustamalle penkille tähtitaivaan alla, ja he vetoavat yöhön ja kuolemaan rakkautensa symboleina.
Tämä niin sanottu “Nachtgesang” alkaa mykistettyjen jousien herkimmillä soinnuilla ja Tristanin äänen äärettömällä melodialla, unenomaisella yön kutsumismotiivilla:
Nyt Wagner teki jotain, mitä hän aina yritti välttää: kahden äänen samanaikaista laulamista, joka oli hänen mielestään luonnotonta. Rakkausduetossa hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kahden rakastavaisen täydellinen sulautuminen “heilger Dämm’rung hehres Ahnen löscht des Wähnens Graus welterlösend aus”. Liikuttuneena Isolde laulaa sitten unenomaisen melodian “Barg im Busen”:
Sen jälkeen tämä yömusiikki päättyy unenomaisesti. Wagner käyttää osan motiiveistaan tähän katkelmaan “Träume” -teoksen viidennestä Wesendonck-Liederistä (Mathilde Wesendonckin runoihin).
Kuulet tämän kohdan kolmessa äänitteessä:
Margaret Price, Kleiberin äänitteessä esiintyvä Isolde, oli Mozart-laulaja, ja hänen äänensä oli siten hieman ohuempi kuin “erittäin dramaattisen sopraanon” ääni. Yhdessä Kollon kanssa hän tuo lumoavan hellän tunnelman tähän romanttiseen kohtaan, jota Kleiber johtaa pitkällä jousella. Erityisen kauniilta kuulostaa molempien äänten hurmioitunut katoaminen lopussa.
O sink hernieder – Kollo / Price
Toiseksi kuulemme tämän kohdan vuoden 1929 äänitteestä, jossa Lauritz Melchior ja Frida Leider esiintyivät Albert Coatesin johdolla. Leider kuvaili sitä parhaaksi äänityksekseen. Leiderin ääni huokuu intensiivistä lämpöä lämpimällä vibratollaan.
O sink hernieder – Melchior / Leider
Sekä Martha Mödlillä että Ramón Vinaylla oli loistavat keskirekisterit (jotka ovat olennaisia Wagnerin musiikissa) ja saavat tämän kohdan kuulostamaan erityisen loistavalta.
O sink hernieder – Mödl / Varnay
Brangänes “Wachtgesang” (vartiolaulu)
Synopsis: Brangäne varoittaa kaksikkoa vielä kerran Marken kostosta ja menee tornikammioonsa vahtimaan heitä.
Brangäne laulaa niin sanotun “Wachtgesanginsa” dialogissa kahden sooloviulun kanssa. Hänen varoituksensa (“Habet acht! Bald entweicht die Nacht”) on yöllisen leijuva ja luo crescendollaan hypnoottisen vaikutuksen.
Einsam wachend – Ludwig
Tristan kaipaa kuolemaa
Synopsis: Kaksikko ei kuuntele Brangeinen varoitusta. Tristan toivoo, ettei päivä enää koskaan tule ja julistaa, että hänen rakkautensa korkein täydellisyys on kuolema.
Kauniin lemmenlepomotiivin johdattamana (jonka kuulemme vielä eri variaatioina) alkaa aamulaulu:
Kuoleman motiivi ilmestyy kuolevan toiveen yhteydessä:
Lausch Geliebter – Hinta / Kollo.
]Rakastumisvimma
Synopsis: Isolde yrittää puhua hänet ympäri. Hän ei selviäisi miehen menetyksestä. Tästä syntyy ajatus kuolla yhdessä rakastavaisina.
Raskaiden vaskien säestämänä Tristan puhuu yhteisestä kuolemasta, ja kuulemme rakkaus-kuolema-motiivin ensimmäistä kertaa:
Isolde tarttuu motiiviin tunteikkaasti, ja melodia johdattaa Isolden äänen korkeaan A:han. Kaukaa kuullaan vielä kerran lyhyeksi hetkeksi Branganen hellä vartiolaulu. Sen jälkeen lyhyt päiväkeskustelu johtaa upeaan duettoon “O ew’ge Nacht”, finaaliin ja lemmenhuumaan. Tristanin ja Isolden äänet nousevat yhä korkeammalle, ekstaasi kasvaa lakkaamatta, kahdesti orkesteri räjähtää orgastisessa ekstaasissa – toisella kerralla kuulemme Branganen huudon ja Kurwenal seisoo heidän kanssaan ja huutaa “Rette Dich Tristan!” ja Marke ilmestyy syleilevien rakastavaisten eteen.
So starben wir – Melchior / Flagstadt
Marken valitus
Synopsis: Branganen epäilykset olivat oikeassa. Melot esittelee riemukkaasti rakastavaiset kuninkaalleen. Syvästi häpeissään ja surun murtamana Marke syyttää Tristania petoksesta ja haluaa selityksen veljenpojalta, jota hän rakastaa kuin poikaansa.
Merken valituksen piirtää sydäntäsärkevästi bassoklarinetti. Kuningas ja klarinetti laulavat vuorotellen valittavan laulunsa matalien jousien synkkänä säestämänä. Toisessa osassa tunnelma kevenee käyrätorven johdattamana, kun Marke kertoo ihanasta vaimostaan, kuninkaallisesta morsiamesta. Mutta sitten bassoklarinetti palaa ja putoaa lopussa pohjattomiin syvyyksiin, mikä merkitsee petetyn kuninkaan rajatonta häpeää.
Kurt Mollin pehmeä ja värikäs ääni tekee Marken esityksestä todella koskettavan tapahtumamonologin:
Tatest Du’s wirklich? – Moll
Tristanin kuoleman toive
Synopsis: Tristanilla ei ole selitystä. Hän ei puhu myöskään Markelle, vaan pyytää Isoldea seuraamaan häntä kuolemaan ja suutelee tämän otsaa. Raivostuneena Melot vetää aseensa, Tristan heittäytyy Melotin miekkaan ja vajoaa maahan vakavasti haavoittuneena.
Yksinäinen englannin kruunu soittaa kärsimysmotiivin Tristanin tuulen soidessa. Se on Tristanin jäähyväiset, jossa hän ilmoittaa kuolemastaan. Isolde lupaa seurata häntä. Kuumeisten sointujen säestämänä Tristan heittäytyy Melotin miekan päälle.
O König, das kann ich Dir nicht sagen – Gould
TRISTAN UND ISOLDE 3. näytös
Synopsis: Tristan liegt unter einer großen Linde auf einem Ruhebett. Der tödlich verwundete wurde von Kurwenal in Tristans altes Schloss in der Bretagne gebracht, wo Tristan einst aufwuchs. Kurwenal tietää, että vain Isoldes Heilkünste ihn retten können ja hat nach ihr rufen lassen.
Synkkyys ja raskaus lepäävät kuin tummat varjot kolmannen näytöksen alkusoiton yllä, joka ilmaisee Tristanin ääretöntä yksinäisyyttä.
Vorspiel und Hirtenreigen – Furtwängler
Synopsis: Paimen tulee Kurwenalin luo, joka valvoo Tristanin vuoteella. Paimen tarkkailee merta, mutta näkyvissä ei ole laivaa, joka voisi tuoda apua. Tristan herää ja on hämmentynyt. Kurwenal yrittää piristää häntä. Hitaasti Tristan herää, ja kun hänen ajatuksensa kääntyvät kuumeisessa hourailussa Isoldeen, Tristan kiihtyy.
Kurwenal muuttuu säälittäväksi, mutta Tristan tuo sairaalloisen mielialan takaisin. Pitkään hän viipyy hämärässä, mutta ajatukset Isoldesta palaavat, musiikki nousee ja Tristan laulaa itsensä tuleen. Pian hän vajoaa uupuneena takaisin.
Hei nun! Wie du kamst! – Wächter / Windgassen
Synopsis: Kun Kurwenal kertoo hänelle lähettäneensä Isolden, Tristaniin palaa hurmio ja jo kuumeisesti hän uskoo näkevänsä laivan.
Tristan on sähköistynyt, hänen riemukas laulunsa nousee yhä korkeammalle…
Noch losch das Licht nicht aus / Windgassen
Synopsis:Tristan fantasioi, että laiva on tulossa. Shawm kuuluu ja he näkevät laivan. Ensin he pelkäävät, että se törmää kallioihin, mutta se pääsee turvallisesti satamaan.
Bist Du nun tot? – Windgassen
Synopsis: Tristan odottaa Isoldea malttamattomana. Hänen ekstaasinsa kasvaa. Kun hän näkee hänet, hän nousee sängystä ja juoksee häntä vastaan.
“Barg im Busen” -laulun melodia säestää Tristanin kärsimättömyyttä sykkien synkopoidusti orkesterin bassossa. Erilaisten motiivien säestämänä Tristanin jännitys kasvaa. Kun hän on Isolden sylissä, kaipausmotiivi saavuttaa huippunsa.
Oh diese Sonne! – Suthaus / Flagstadt
Synopsis:Kun Isolde pitää miestä sylissään, hän tajuaa, että mies kuolee pian, hän toivoo voivansa viettää vielä yhden tunnin hänen kanssaan. Mutta Tristan kuolee heidän ensimmäisen syleilynsä jälkeen. Järkyttyneenä hän lyyhistyy tajuttomana ruumiin päälle.
Ha! Ich bin’s süssester Freund! – Stemme
Rakkauskuolema
Synopsis: Suomentaja tulee sisään ja ilmoittaa, että Marke on ajanut heitä takaa. Kuningas oli oppinut kaiken Branganelta ja on tullut antamaan anteeksi. Mutta Kurwenal odottaa virheellisesti kostoaan ja sulkee portin. Pian Brangäne kutsuu, mutta Kurwenal ei halua päästää häntä sisään. Melot seisoo portin edessä ja murtaa sen auki. Kurwenal joutuu tappeluun hänen kanssaan ja tappaa hänet, minkä jälkeen hän teloittaa itsensä. Pian Marke on ovella, astuu sisään ja menee järkyttyneenä Tristanin vuoteen ääreen. Marke näkee Isolden, joka ei enää reagoi. Rapturoituna hän on astunut Tristanin valtakuntaan ja hänen sielunsa on poistumassa maailmasta.
Niin sanottu “Liebestod” ei oikeastaan ole kuolema, vaan kuten Wagner kutsui kohtausta, “transfiguraatio”, tai kuten Isolde sanoo: “Hukkuminen – uppoaminen – tajuttomasti korkein nautinto!”. (“Ertrinken – versinken – unbewusst höchste Lust!”).
Ooppera hiipuu jännityksen purkautuessa neljän tunnin jälkeen kahden kuuluisan B-duuri loppusoinnun myötä.
Mild und Leise – Stemme
Tallennussuositus
Ludwig Suthaus, Kirsten Flagstad, Blanche Thebom, Dietrich Fischer-Dieskau, Josef Greindl, johtajana Wilhelm Furtwängler ja Kuninkaallisen oopperatalon Convent Gardenin Philharmonia-orkesteri ja -kuoro.
Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas Richard Wagnerin TRISTAN UND ISOLDE
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!