POUR MON AME – aaria elokuvasta La fille du regiment (Rykmentin tyttö).

Nettiopas Gaetano Donizettin aariaan POUR MON AME

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuuntele upeita Youtube-videoita kuuluisasta aariasta “POUR MON AME “.

Jos haluat lukea ja kuulla lisää LA FILLE DU RÉGIMENTistä, klikkaa tätä linkkiä oopperakuvaukseen.

Aria – tiivistelmä ja taustaa

Synopsis: Itävaltalaisessa Tirolin kylässä Napoleonin sotien aikana. Birkenfeldin markiisi hakeutui sinne suojaan kauttakulkumatkansa ajaksi. Läpikulkevassa ranskalaisessa rykmentissä asuu Marie, jonka rykmentti adoptoi aikanaan pienenä orpotyttönä ja joka nyt työskentelee sutlerina sotilaiden hyvinvoinnin hyväksi. Sulpice, hänen kasvattinsa, puhuu Marien kanssa miehestä, jonka kanssa hänet on nähty viime aikoina usein. Marie kertoo, että kyseessä on Tonio, paikallinen, joka pelasti hänen henkensä. Sotilaat ilmestyvät paikalle vanki keskuudestaan. Marie tunnistaa Tonion, joka yritti tavata häntä ja jäi kiinni. Sotilaat uhkaavat tappaa väitetyn vakoojan. Kun he tajuavat, että Tonio on Marien hengenpelastaja, he vapauttavat hänet. Kun he ovat kahden, Tonio tunnustaa Marialle rakkautensa. Kun Sulpice palaa, hän lähettää Tonion pois ja tapaa markiisin. Kävi ilmi, että Marie on hänen sisarensa tytär edesmenneen rykmentin kapteeni Robertin kanssa. Marie on siis markiisin veljentytär. Kun Marie ilmestyy ja Sulpice esittelee hänet tädilleen, hän joutuu toteamaan, että Marien käytöstavat eivät ole hienon naisen tapoja. Hän haluaa ottaa Marien mukaansa. Kun Marie vastustaa sitä, hän ottaa esiin kuolleen isänsä kirjeen, joka ilmoitti tämän olevan hänen viimeinen tahtonsa. Sotilaat ilmestyvät paikalle. Heidän joukossaan on Tonio, joka on ilmoittautunut Marien lähelle ja haluaa naimisiin hänen kanssaan. Sotilaat yllättyvät kuullessaan, että uusi sotilas on rykmentin tyttären rakastaja. Tonio pyytää Mariea naimisiin, koska hän on kuitenkin rykmentin sotilas.
 

“Pour mon ame” on oopperan “la fille du régiment” tunnetuin kappale ja yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista tenori-aarioista. Se ansaitsee tämän lähinnä siksi, että se vaatii laulajan laulamaan uskomattomat 9 korkeaa C:tä vain kahdessa minuutissa. Aarian haasteellisuus piilee siinä, että korkeat C:t on laulettava voimakkaalla rintaäänellä ja selkeällä intonaatiolla (on huomattava, että sävellyshetkellä korkeaa C:tä laulettiin mahdollisesti vain falsetilla. Tenori Duprez lauloi sen ensimmäisen kerran Rossinin William Tell -teoksessa vuonna 1837 rintaäänellä, ns. do in petto, ja vakiinnutti sankarillisen tenorin kirjallisen a:n). Aariaa kutsutaan myös vitsikkäästi “tenorien Mount Everestiksi”. On arvioitu, että yhdessä tenorisukupolvessa on vain kourallinen tenoreita, jotka osaavat laulaa ne todella täydellisesti. Pavarotti tuli yhtäkkiä kuuluisaksi tämän aarian myötä Yhdysvalloissa (ks. alla).

Jos tenori pystyy tähän, aarian loppuosan ei pitäisi aiheuttaa laulajalle suurempia ongelmia. Donizetti oli niin armollinen, että hän sijoitti loputkin tessituurasta laulajalle sopivalle alueelle. Kriittisellä matkustajan alueella (F:n tienoilla) ei ole nuotteja. Katso ote pianopartituurista:

Kirjoitettu tenore di grazia

Tonion rooli on kirjoitettu “tenore di grazia” -näyttelijälle. (Italiaksi, kirjaimellisesti: “tenori, jolla on armo”) on italialainen oopperatermi tenorityypille, joka sijoittuu tenor leggieron ja raskaamman tenor liricon väliin. Tyypille on ominaista ennen kaikkea elegantti fraseeraus, äänen liikkuvuus ja enimmäkseen lämmin (“makea”) tai hyvin kirkas ääniväritys. Laji sai alkunsa romanttisen belcantotyylin suurella kaudella n. 1810-1850, jolloin tämän tyyppiselle tenorille annettiin usein nuoruuden rakastajan tai sankarin rooleja (lähde: Wikipedia).

Aria – teksti POUR MON AME

 
Pour mon âme, quel destin!
J’ai sa flamme,Et j’ai sa main!
Jour prospère!
Me voici Militaire, Militaire Et mari!
Militaire et mari!
Pour mon âme quel destin!
J’ai sa flamme, Et j’ai sa main!
J’en fais serment!
Pour mon âme, quel destin!
J’ai sa flamme, Et j’ai sa main!
Jour prospère!
Me voici Militaire.
 

 
Millainen näkymä onkaan edessäni!
Hänen sydämensä on minun ja niin on myös hänen kätensä!
Oi onnellinen päivä!
Täällä minä olen, värvätty ja kihloissa!
Olen sotilas, olen sotilas,
Voin vaatia häntä nyt!

Millainen näkymä onkaan edessäni!
Hänen sydämensä on minun ja niin on myös hänen kätensä!
Oi onnellinen päivä!
Täällä minä olen, värvätty ja kihloissa!
Olen sotilas, olen sotilas,
Voin vaatia häntä nyt!
 

Kuuluisat tulkinnat kappaleesta POUR MON AME

“La fille du regiment” vuodelta 1968 on yksi Pavarottin kaikkien aikojen parhaista äänityksistä. Se oli vasta hänen tuolloin vielä nuoren levytysuransa toinen kokonaistallennus. Vaikutusvaltainen kriitikko John Steane ( teoksessa “The grand tradition”) puhuu yhdestä kaikkien aikojen parhaista levytetyistä tenorisuorituksista, jotka on laulettu kypsän taiteilijan hienoudella ja nuoren miehen kukoistavalla äänellä. Musiikkitoimittaja Edward Greenfield oli läsnä äänityssessioiden aikana ja kertoi, että tämä aaria piti laulaa useita kertoja ennen kuin se oli “purkissa” ja Pavarotti toisti ja äänitti tämän uuvuttavan suorituksen uudelleen hellittämättä.

Pour mon ame – Pavarotti

Pavarottin MET-esityksistä vuonna 1972 on tullut legendaarisia. Hän valloitti yleisön aarioillaan, ja sitä seuranneella Yhdysvaltain-kiertueella hänestä tuli lopullisesti tenorissimo Amerikan mantereella ja koko maapallolla. Hän sai lempinimen “korkeiden C:iden kuningas”. Kuuntelemme tallenteen Metin esityksestä vuodelta 1972.

Pour mon ame – Pavarotti

Pavarotti ei ollut klassinen “tenore di grazia”, vaan hän lauloi yleensä “lyyrisen tenorin” hieman “raskaammalla” äänialalla. Seuraavat tallenteet ovat laulajilta, joilla on hieman kevyempi ääni, joka ei ole yhtä voimakas ja leveä, mutta nousee siroammin yläsäveliin.

Seuraavaksi kuullaan Alfredo Krausia, espanjalaista ja Pavarottin aikalaista. Hänen laulutaitonsa olivat varmasti kollegansa tasolla, mutta hän ei koskaan saavuttanut tämän suosiota. Hänen tekniikkansa oli erinomainen ja hänen pituutensa oli erinomainen. Hänen äänessään ei kuitenkaan ollut vibraton lämpöä, vaan se oli suorempi ja suoraviivaisempi. Hän pystyi säilyttämään äänensä vanhuuteen asti. Kuulemme otteen, joka osoittaa hänet häikäisevässä kunnossa (tenoriksi) kunnioitettavassa 59 vuoden iässä.

Pour mon ame – Kraus

Juan Diego Florezin “Pour mon ame ” on samanlainen tarina kuuluisasta encoresta. Vuonna 2007 hän lauloi Tonion La Scalassa, ja hän oli ensimmäinen, jolle myönnettiin aaria encorena vuodesta 1933 lähtien. Nota bene, tätä ei sallittu Tebaldille tai Callasille eikä Domingolle tai Pavarottille! Kuulemme Genovan oopperatalon livetallenteen, jossa on encore tuolta ajalta.

Pour mon ame – Florez

Seuraavaksi kuulemme Javier Camarenaa. Hän on Juan Diego Florezin ohella 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen merkittävin Leggiero-tenori. Camarena sai myös laulaa yhden näistä aivan harvinaisista encoreista Metissä. Kuulemme häntä tässä erityisessä tilaisuudessa.

Pour mon ame – Camarena

Amerikkalaiselle tenorille Rockwell Blakelle, joka oli suuri Rossini-tenori, 9 c:tä eivät riittäneet, vaan hän lisäsi säännöllisesti kaksi lisää.

Pour mon ame – Blake

Toisessa tallenteessa, jota säestää piano, Blake on laajentanut lopetusta, sen sijaan, että hän päättäisi kappaleen “militaire”, hän laulaa “militaire et mari” korkealla D:llä!

Pour mon ame – Blake

Leon Escalais’n kerrotaan tehneen hienon äänitteen 1900-luvun alussa. Escalais oli ranskalainen tenori, jonka suurin rooli oli Arnoldon rooli Rossinin William Tellissä. Hänen “pour mon ame” -äänitteensä sanotaan olevan loistava referenssinauhoitus tästä aariasta ranskalaiselta, joka otti korkeat C:t verrattavalla loistokkuudella. Valitettavasti en löytänyt sitä Youtubesta.

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas lauluun “POUR MON AME” Gaetano Donizettin oopperasta “La fille du régiment”.