O DON FATALE – aaria oopperasta Don Carlo

Verdin aarian O DON FATALE online-oopperaopas

Lue Mielenkiintoisia faktoja ja kuuntele upeita YouTube-videoita kuuluisasta aariasta “O DON FATALE”.

Jos haluat kuulla lisää oopperasta DON CARLO, klikkaa linkkiä oopperan muotokuvaan

Aria – tiivistelmä ja taustaa

Synopsis: Don Carlo rakastaa Elisabetia, isänsä, Espanjan kuningas Filip II:n nuorta vaimoa. Prinsessa Eboli, Elisabetin hovineito ja ystävä, on rakastunut infantti Don Carloon ja kysyy itseltään, vastaako tämä hänen tunteisiinsa. Hän tapaa Don Carlosin kuningattaren puutarhassa. Hän on saanut kirjeen tapaamista varten ja odottaa kuningatarta. Itse asiassa kirje on Ebolilta, joka ilmestyy kuningattaren viitassa. Carlos vannoo rakkauttaan oletetulle kuningattarelle. Kauhistuneena Eboli joutuu tajuamaan, ettei se ollut tarkoitettu hänelle, kun Carlos tunnistaa hänet. Mustasukkaisuuden sokaisemana hän haluaa kostaa. Hän antaa salaa kuninkaalle kuningattaren korurasian. Vihan ja mustasukkaisuuden sokaisemana hän kutsuu kuningattaren luokseen. Kauhistuneena hän joutuu seuraamaan, kuinka kuningas asettaa rasian pöydälle ja rikkoo sen auki. Ylhäältä hän löytää Infanten verkko-oopperaoppaan. Elisabet väittää olevansa puhdas, ja kun mies syyttää häntä aviorikoksesta, Elisabet pyörtyy ja Filip tajuaa menneensä liian pitkälle. Rodrigo ja Eboli ryntäävät sisään ja tajuavat tilanteen. Eboli tunnustaa katuen kuningattarelle, että juuri hän oli pettänyt hänet ja luovuttanut arkun kuninkaalle. Hän tunnustaa myös, että hän oli vietteli kuninkaan. Kuningatar antaa hänelle mahdollisuuden valita luostarin ja maanpakolaisuuden välillä. Eboli katuu ja päättää viimeisenä tekonaan pelastaa Don Carlon, joka odottaa tyrmässä teloitustaan.
Background: Verdi on kirjoittanut Ebolille upean roolimuotokuvan. Hänen roolinsa on hyvin monipuolinen, eikä yhdessäkään muussa oopperan hahmossa ole näin monia puolia ja kehitystä. Kolmessa upeassa esityksessään hän laulaa ensin hovinaisen (Maurien laulu) koloratuurilla, sitten hänestä tulee dramaattinen juonittelija (A mezzanotte), ja tässä aariassa hänestä tulee katuva ja lopuksi valohahmo. Toisin sanoen Ebolin rooli vaatii suurta ääntä.

Ebolin musiikillinen kohokohta on epäilemättä tämä aaria. Se johdetaan dramaattisella “Ah”-äänellä korkealla G:llä, jota seuraa lähes fyysisesti tuntuva romahdus, jonka Verdi johdattaa kolmen tahdin dramaattisessa sekvenssissä matalaan es-ääneen, jota säestävät puhaltimien terävät aksentit. Se on Ebolin tuskallinen oivallus siitä, ettei hän enää koskaan näe Elisabethia.

Lyhyet lauseet aarian alussa osoittavat Ebolin myllerryksen. Niitä säestää orkesteri kohtalokkaalla kuviolla, mikä antaa kokonaisuudelle valtavan dramaattisen vaikutelman.

Ensimmäinen osa päättyy dramaattiseen “ti maledico” (kiroan sinut).

Ensimmäisen osan muunnelmassa aaria muuttuu “piu mossoksi”. Verdi lisää tempoa ja kiihdyttää orkesterin aksentteja ajaen laulajan hysteeriseen “ti maledico” korkealla C:llä, mikä on mezzosopraanolle melkoinen haaste.

Toinen osa asettaa maksimaalisen kontrastin alkuun. Tunnelma muuttuu äkillisesti ja muuttuu hellyttäväksi. Lempeällä legatolla hän katuu tekojaan.

Aluksi nostalginen tunnelma muuttuu syväksi epätoivoksi ja johtaa päätökseen mennä luostariin, joka esitellään tuskallisella korkealla D-duurilla.

Kolmas osa on omistettu Don Carlolle, jonka teloitus on lähellä. Hän on valmis uhraamaan itsensä pelastaakseen Infanten. Tunnelma muuttuu kuumeiseksi…

…ja päättyy hurmioituneeseen “lo salverò”.

Aria – O DON FATALEn teksti

Oi don fatale! O don crudel
che in suo furor mi fece il ciel!
Tu che ci fai sì vane, altere,
ti maledico… Ti maledico,o mia beltà!
Versar, versar sol posso il pianto,
speme non ho, soffrir dovrò!
Il mio delitto è orribil tanto
En voi koskaan peruuttaa sitä!
Ti maledico! Ti maledico, o mia beltà!
O mia Regina, io t’immolai…
tämän korin seuraavasta virheestä.
Solo in un chiostro al mondo ormai
dovrò celar il mio dolor!

Ohimè! Ohimè! O mia Regina…
Oi taivas! E Carlo! a morte domani…
Gran Dio! A morte andar vedrò!
Ah, un dì mi resta!
La speme mi arride, ah…!
Sia benedetto il ciel! Lo salverò!
Un dì mi resta!
Ah, sia benedetto il ciel! Ah! lo salverò!

Voi, kauhea lahja! Oi kauhea lahja
Sen Taivas antoi minulle raivossaan!
Sinä, joka teet minusta niin turhamaisen ja ylimielisen;
Kiroan sinut… Kiroan sinut, oi kaunottareni!
Voin vain vuodattaa kyyneleitä kyynelten päälle,
Minulla ei ole toivoa, minä kärsin niin!
Rikokseni on niin kauhea
Että en voi koskaan pestä sitä pois!

Kiroan sinut! Kiroan sinut, oi kauneuteni!
Voi, kuningattareni, olen uhrannut sinut…
Sydämeni hullun erehdyksen tähden!
Nyt, pois maailmasta, vain luostarissa, –
Pystynkö piilottamaan tuskani!
Voi, kulta! Voi, voi, voi! Voi, kuningattareni…
Voi taivas! Ja Carlos! Hänet viedään huomenna kuolemaan…
Voi hyvä luoja! Näen, kun hänet viedään kuolemaan!
Ah, minulla on yksi päivä jäljellä!
Silti toivo hymyilee minulle, ah…!
Taivas olkoon siunattu, minä pelastan hänet!
Minulla on yksi päivä jäljellä!
Ah, taivas olkoon siunattu, minä pelastan hänet!

Kirjoitettu “dramaattiselle mezzosopraanolle”

Ebolin rooli on kirjoitettu dramaattiselle mezzosopraanolle. Dramaturgisella mezzosopraanolla on oltava voimakas ja täyteläinen ääni. Vaatimus laulun luovuudesta on suuri, minkä vuoksi nämä roolit annetaan yleensä äänellisesti kypsille ja kokeneille laulajille. Rooli vaatii laulajalta suurta joustavuutta ja kestävyyttä.

Kuuluisat tulkinnat O DON FATALEsta

Ehkä tätä aariaa on laulettu lyyrisemmin, mutta yksikään heistä ei onnistunut luomaan sävyjä, jotka vetäisivät esiin Ebolin sielun tilan.

O don fatale – Callas

Callasin vastine oli Verrettsin tulkinta. Hänen äänensä on pyöreämpi ja täyteläisempi verrattuna Callasin korostuneeseen tulkintaan.

O don fatale – Verrett

Seuraavaksi kuulemme Elina Garancan Ebolin. Mark Pullingerin sanoin: “Elīna Garanča loistokkaana Ebolina sai talon valloilleen vetämällä maurilaisen hunnun laulussaan kaikki pysäyttimet esiin, kuten hänen bel canto -taustansa omaavalta laulajalta voi odottaa. Se yllätti, kuinka paljon hänen mezzosopraanonsa oli kasvanut, ja hän esitti henkeäsalpaavan “O don fatal”.

O don fatale – Garanca

Nilssonin Eboli valloittaa ensimmäisessä osassa epätoivon draamalla. Keskimmäisen osan syvemmät lyyriset kohdat eivät ole yhtä kiehtovia, mutta loppuosa loistaa kuin kiiltävä miekka.

O don fatale – Nilsson

Stignani oli 30- ja 40-luvun suosituin Eboli. Hänen laulutaitonsa oli mahtipontista, ja Eboli oli yksi hänen lempirooleistaan.

O don fatale – Stignani

Seuraavaksi kuulemme Christa Ludwigin loistavan äänitteen. Hän tunnusti, että tämä dramaattinen osa vei hänet äärirajoille, erityisesti korkeiden äänten kohdat. Kuulemme esimerkillisen tarinan Kestingin kirjasta: “Miten tämä voi päättyä, näkyi elokuussa 1975 Salzburgin esityksessä Karajanin johdolla, kun hän epäonnistui Eboli-aarian lopussa. Hän itse sanoi, ettei ollut “onnistunut iskemään suuren aariani viimeistä nuottia, mutta se, että hän lähti pois yleisön buuattuaan häntä, ja että hän ei laulanut toisessa esityksessä, osoittaa parhaimmillaan valtavaa hermorasitusta”.

O don fatale – Ludwig

Peter Lutz, opera-inside, online oopperaopas aariaan “O DON FATALE” Giuseppe Verdin oopperasta Don Carlo.